Pääministeri Juha Sipilän hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset, joilla noin puolet kuntien tehtävistä on tarkoitus siirtää maakunnille, ovat parhaillaan lausuntokierroksella. Lakiesityksissä todetaan, että ”tämän lain tarkoituksena on luoda edellytykset itsehallinnolle kuntia suuremmalla hallinto-alueella (maakunta) …”.
Edelleen lakiesitysten todetaan toteuttavan perustuslain 121 §:n kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto neljännessä momentissa olevaa mahdollisuutta kuntia suuremmista itsehallintoalueista. Samassa perustuslain pykälässä todetaan (hallituksen yksityiskohtaiset perustelut HE 1/1998), että itsehallinto kattaa muun muassa kuntien verotusoikeuden ja kuntia suurempien hallintoalueiden, kuten maakuntien, hallinto on järjestettävä itsehallinnon periaatteiden mukaisesti.
Lakiesityksissä kuitenkin todetaan, että maakunnalla ei ole verotusoikeutta, vaan rahoitus ja toiminnan ohjaus tulee valtiolta. Lakiesitysten mukaan kuntien verotuloja alennetaan noin 11 miljardilla eurolla ja vastaava summa siirtyy valtion tuloverotukseen eli verotusoikeutta supistetaan rajusti. Kuntien verotusoikeutta vähennetään yli puolella eivätkä maakunnat saa verotusoikeutta.
Lakiesitysten koko lähtökohta itsehallinnosta kuntia suuremmalla hallintoalueella on kyseenalainen, koska itsehallinnon keskeinen peruste, verotusoikeus, puuttuu. Mitä itsehallintoa sellainen on, missä valtio säätelee rahoituksellaan toimintaa ja ohjaa investointeja?
Lakiesitykset eivät vaikuta myöskään Suomen hyväksymän Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaiselta. Peruskirjassa todetaan muun muassa, että ”paikallisviranomaiset ovat kansallisen talouspolitiikan rajoissa oikeutettuja riittäviin omiin taloudellisiin voimavaroihin… ainakin osan paikallisviranomaisten taloudellisista voimavaroista tulee muodostua paikallisista veroista ja maksuista, joiden suuruudesta niillä on oikeus päättää lain asettamissa rajoissa…”.
Muitakin perustuslaillisia kipukohtia lakiesityksissä on. Kuten että valtio määräisi kuntien tuloveroprosentin vuodelle 2019 ja rajaisi veron määrää kahtena seuraavana vuonna eli yhteensä kolmena vuonna. Perustuslain mukaan kunnilla on verotusoikeus ja valtio voi säätää lailla vain kuntaveron määräytymisen perusteista, ei veron suuruuden perusteista. Myös työterveyshuollon jättäminen sote-uudistuksen ulkopuolelle vaikuttaa perustuslaissa määritellyn yhdenvertaisuuden vastaiselta.
Toivottavasti perustuslailliset kipukohdat selvitetään ajoissa, ettei sote-uudistuksen kanssa taas kompuroida, kuten on jo pari kertaa tapahtunut.
Raimo Sirén
kunnallisneuvos
Lempäälä
