Sattuma ohjaa

Siihen aikaan kun kävin koulua piti kesällä kerätä kasveja. Aloitin varmuuden vuoksi heti keväällä ja tulin metsästä yhden valkokukkaisen kasvin kanssa. Kasvistossani oli Linnén määrityskaavio, jossa yhdestä valinnasta (esim. kukan väri) seurasi uusia vaihtoehtoja ja taas uusia – lopulta kasvin nimi. Olihan silloin olemassa jo värikuvakasviokin, mutta mielestäni kuvien vertaileminen oli lällärihommaa.

Tutkin siis kaavion avulla ja tulokseksi tuli: metsätähti. Innostuin osaamisestani niin, että keräsin kesän aikana tuplasti sen verran kasveja kuin oli pakko. Jälkeen päin olen todennut, että metsätähti on ainoa suomalainen luonnonkasvi, jonka kukassa on seitsemän terälehteä. Jos siis osasin laskea seitsemään, en voinut tulla muuhun tulokseen.

Olin kuullut harrastuksesta nimeltä dx-kuuntelu. Siinä tavallisella radiolla yritetään kuunnella ulkomaisia yleisradiolähetyksiä. Asemalle kirjoitetaan kuuluvuusraportti ja asema vahvistaa kuulemisen QSL-kortilla, kirjeellä jne. Viritin radion lyhytaaltoalueelle ja haeskelin jotain kuuluvaksi. Kohta tuli väliaikamerkkiä ja sitten kuulutus: ”This is Switzerland calling”. Haa, minähän osaan! Siitä innostuin niin, että opettelin englannin kielen alkeetkin vuotta aiemmin (luin nimittäin vielä pitkää saksaa). Raportit kun piti kirjoittaa englanniksi.

Sain aika monen koulukaverinkin innostumaan. Itse nousin jonnekin 40-50:n kokeneimman kuuntelijan joukkoon Suomessa. Jälkeen päin totesin, että jos radiosta jotain ulkomaan lähetystä kuului, niin melkein varmasti se oli juuri Sveitsin radio. Se kuului melkein kun avasi ikkunan.

Laitoin poikasena vakioveikkaukseen kaksi riviä. Voitin heti pienen summan. Haa, tämähän on kivaa. Sen jälkeen olen veikannut melko säännöllisesti ja vieläkin. Voittojakin on tullut, mutta jos lasketaan saldo, niin kansanterveyttä, urheilua, taiteita ja nuorisotyötä on tullut tuettua sievoisella summalla. Olin säästänyt tämän ensimmäisen voittokuponkini. Nykyisellä tietämykselläni en ikinä laittaisi sellaisia rivejä vetämään.

Posti toi jonkun levykerhon mainoksen. Avajaistarjouksena on La Mer. En tiennyt kuka sen on säveltänyt, mutta ajattelin sen olevan se saksalaistyylinen iskelmä. Siis tilasin. Se ei ollut se levy, vaan Claude Debussyn sen niminen sinfoninen runo. Olin juuri hankkinut kunnon stereot. Luin esitteen, laitoin levyn soimaan, menin sohvalle, panin silmät kiinni – ja vaikutuin. Siitä aukesi minulle tie klassiseen musiikkiin.

Paljon muitakin asioita on sattunut sattumalta, mutta en nyt viitsi enkä kehtaakaan kaikkia kertoa (vaikkapa miten tapasin ensimmäisen vaimoni). Väkisin tulee mieleen, että pitääkö Sattuma minua niin yksinkertaisena ja helposti johdateltavissa olevana kuin näistä esimerkeistä voisi päätellä. Pitäisikö pikemminkin sanoa, että Sattuma huijaa!

Nyt malttamattomana odottelen, että alkaisi eräs kurssi, missä saisin taidon, josta olen vuosikausia haaveillut. Ihan sattumalta törmäsin henkilöön, joka kertoi sattumalta olleensa sellaisella kurssilla ja olleensa hyvin tyytyväinen. Olen jo ilmoittautunut. Viisas sanonta on: ”Kun oppilas on valmis, ilmaantuu kyllä opettaja.”

Teksti: Tapio Eronen

EronenTapio
Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>