Maailmassa, mutta ei maailmasta

Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pyhään huolettomuuteen. ”Katsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkia, eivät ne työtä tee ja kuitenkin Jumala pitää heistä huolen.” Nuorena voi olla huoleton huomisesta, jopa niin, että vanhemmat huolestuvat: Mitä tuosta lapsesta tulee? On ollut yhteisöjäkin, jotka ovat lähteneet toteuttamaan tuota elämäntapaa. Selma Lagerlöfin kirjassa Jerusalem kerrotaan erään ruotsalaisen kylän asukkaista, jotka perustivat hengellisen yhteisön Pyhälle maalle Jerusalemiin ja kuvittelivat saavuttavansa siellä onnen ja autuuden. Mutta toisin kävi Maalliset murheet, sairaudet ja myös sisäiset ristiriidat toivat suuren pettymyksen. Moni palasi sieltä takaisin kotikyläänsä elämään arkista elämää.

Taivaallisen ihanneyhteiskunnan luominen tänne maan päälle ei onnistu, koska olemme maailmassa. Toimeentulon hankkiminen pitää jalkamme maassa ja toivottavasti myös sydämemme taivaassa. Ymmärrämme, että Jumalalta tulee kaikki hyvä, myös koettelemukset. Joskus voi tuntua, että Jumala peittää meiltä kasvonsa ja koemme silloin Hänen hyljänneen meidät. Silloinkin voimme luottaa virrantekijän tavoin: ”Pilvimuurista valo välähtää. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista Hän noussut on.”

Taivashetkiäkin kristitty voi joskus kokea. Etsivä sielu on löytänyt levon Jumalassa. Jopa jokin aivan maallinenkin asia on tuntunut taivaalliselta. Mutta niin kovin hyvin tiedämme, ettei nämä kokemukset ole olleet pitkäkestoisia, emme ole ehtineet rakentaa majaa, kuten eivät opetuslapsetkaan Kirkastusvuorella, jonne Jeesus oli ottanut heitä mukaansa rukoilemaan. He eivät voineet jäädä sinne entisten pyhien Mooseksen ja Eliaan seuraan. Piti lähteä alas maailmaan; Jeesus kohti Golgataa, opetuslapset maailmaan evankeliumia julistamaan.

Vierauden ja muukalaisuuden tunne on monelle tätä päivää. Ollaan epävarmassa maailmassa. Ihminenkin on kaiken keskellä lopulta yksin. Ajattelisin, että tunne on myös positiivinen ja panee etsimään jotakin pysyvää, etsimään Jumalaa . Jumalan sanan lupauksiin luottaen ja pahana pyhäksi uskoen voimme turvallisesti kohdata viimeisen vihollisen kuoleman.

”Emme katoa erämaihin, vaivu rotkoihin kuoleman. Käsivarsiin kun voimakkaisiin, saamme tarttua voittajan.” (Niilo Rauhala SL 218: 5)

Helmi Laitila

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>