Ideaparkin kymmenvuotinen polku entisen pormestarin silmin

Noin kymmenen vuotta sitten, 1. joulukuuta kello 10 vuonna 2006 Ideapark avasi ovensa Pohjoismaiden suurimpana kauppakeskuksena. Nykyään tämä titteli on tosin menetetty, mutta siitä huolimatta liikekaupunki Ideapark on edelleen suomen suurimpia ostoskeskuksia. Pinta-alaltaan Lempäälän Ideapark on suomen kolmanneksi suurin kauppakeskus ja myynnillään se pitää paikkaansa neljäntenä. Vuonna 2003 ilmestyi moottoritien varteen lappu, että tähän syntyy Ideapark.

– Olin todella sitä mieltä, että silloin tähän syntyy Ideapark. Oli paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskoneet Ideaparkin toteutumiseen, kertoo Ideaparkin entinen pormestari Eero Lehtinen.

Ideapark otettiin hyvin vastaan. Kävijämäärät olivat huikeita ensimmäisenä vuonna, ja ovat edelleen pysyneet hyvinä. Ideaparkista löytyy 4000 ilmaista parkkiruutua, ilmaiset wc:t, yli 150 liikettä ja esteettömät kulkureitit. Ideapark on liikekaupunki, jossa kulkee katuja, joiden varrella liikkeet sijaitsevat. On puita, penkkejä ja kortteleita. Muun muassa nämä tekevät Ideaparkista erityislaatuisen ostoskeskuksen.

– Vuonna 2006, kun Ideapark aukesi, ihmiset olivat kuin justiin liipasimella, milloin ovet aukeavat. Se oli herkkä tilaisuus. Ovet aukesivat yhtä aikaa ja sain yhdellä ovella olla ottamassa ihmisiä vastaan. Näin, kun talo oli täynnä väkeä ja ihmiset olivat kuin Liisa Ihmemaassa. Siinä tuli kyllä tippa linssiin. Kuinka me oltiinkin hienosti onnistuttu siinä, muistelee Lehtinen Ideaparkin avajaisia.

Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet Ideaparkiin yhtä myönteisesti. Myös Lehtinen pormestarina kuuli kritiikkiä siitä, että pienet kaupat kuolevat isojen ostoskeskuksien noustessa tilalle.

– Se on ihmisistä kiinni, jos käydään ainoastaan isoissa kaupoissa ostoksilla, Lehtinen toteaa siihen. Moni muistaa Ideaparkista silinterihattuisen, huulta heittävän pormestarin, Eero Lehtisen. Hän oli Ideaparkille kuin keulakuva, joka aina yhtä pirteästi otti vieraat vastaan, neuvoi ja opasti heitä ja kertoi Ideaparkin syntytarinaa.

– Olin myös mukana järjestämässä ja suunnittelemassa tapahtumia, Lehtinen kertoi entisestä työstään.

Hänen uransa Ideaparkissa alkoi jo kaksi vuotta ennen Ideaparkin ovien aukeamista.

– 5. joulukuuta 2004 sain järjestää kaskenpolton. Tilaisuudessa tarjoiltiin lempääläläisille riisipuuroa ja sekametelisoppaa.

Noin 4000 ihmistä oli mukana ja oli juhlapuheita sekä ilotulitus. Tunnelma oli korkealla, kertoo Lehtinen ensimmäisestä Ideaparkkiin liittyvästä työkeikastaan. Varsinainen ura pormestarina lähti liikkeelle Ideaparkin perustajan, Toivo Sukarin heitosta.

– Kun Ideapark valmistui, sanoin Topille, että olen työni tehnyt. Hän sanoi, että kun tiedän tästä

talosta eniten, niin enhän minä voi pois lähteä. Voisin olla vaikka kaupunginjohtaja tai pormestari, Lehtinen muisteli.

Monelle Ideaparkin pormestari oli piristys ja tuki. Lehtinen kertoo, että myös hän piti työstänsä.

– Työn parhaita puolia on ihminen toiselle ihmiselle. Se, että sai kohdata ihmisiä niin iloissa kuin suruissa. Sai kohdata niin, että saattoi lohduttaa, kuunnella ja olla yhtenä korvana. Tarvittaessa sai kannustaa ja halata ihmistä, joka esimerkiksi oli menettänyt omaisensa, muistelee Lehtinen työn parhaita puolista.

– Minulle avauduttiin paljon. Kuuntelin ja otin myös osaa heidän suruunsa. Henkilökohtaisistakin asioista, esimerkiksi vakavista sairauksista ja omaisten menettämisistä avauduttiin.

Työasuna Ideaparkin pormestarilla olivat monen mieleen jääneet frakki ja silinteri.

– Kun me kutsumme ihmisiä tänne Ideaparkkiin, niin silloin nämä asiakkaat ovat kutsuvieraita. Kutsuvieraat otetaan vastaan tällä arvokkuudella, oli Eero Lehtinen vastannut, kun eräs asiakas oli kysynyt hänen asustaan.

– Minä myös halusin sen, että olin poikkeava, hän toteaa.

Lehtinen jäi pormestarin hommasta pois, kun Ideapark täytti viisi vuotta.

– Pormestarin hommat lopetin 1.12.11 kello 12. Silloin julkaisin myös elämänkertani. Olin jo syyskuussa 2010 tehnyt päätökseni pormestarin homman lopettamisesta ja kirjan kirjoittamisesta. Päätös jäädä pois pormestarin hommasta oli Lehtiselle henkisesti kova ja oli hänelle kuin yhden aikakauden päättyminen.

– Eikä se johtunut iästä, vaikka näennäisesti puhuttiinkin, että jään eläkkeelle. Olen paljon esiintynyt eri puolella suomea erilaisissa rooleissa ja erilaisissa tehtävissä, myös koulutustehtävissä. Minulle soitettiin paljon ja sanottiin, että kun ei sua saa enää mihinkään. Olin niin kiinni Ideaparkin työtehtävissä. Päätin, että kun vielä jaksan, niin teen sellaista työtä, että levitän hyvää ja opetan ihmisiä palvelemaan, myymään ja käsittelemään asiakasta oikeilla nimillä, Lehtinen kertoo ja sanoo tekevänsä edelleenkin kyseisiä töitä.

–Työ pitää muistin kunnossa, pään kunnossa ja korvien välin kunnossa, Lehtinen myös toteaa.

Eero Lehtisellä on myös pitkä ura Eetu-pellenä. Ihmiset puhuivat ja avautuivat helposti anonyyminä pellelle. Pellelle oli monen helppo puhua. Näitä kokemuksia Lehtinen hyödynsi myös Ideaparkin pormestarina.

– Vaikka minä paljon annan ihmisille ja paljon heiltä saan, niin saan paljon enemmän kuin ikinä pystyn antamaan, Lehtinen toteaa.

Yksi mieleenpainuva hetki Ideaparkin pormestarin uran aikana tapahtui Ideaparkin vielä ollessa hyvin nuori.

– Kello oli 11. Pariskunta tuli D-ovelta sisään. He katselivat kuin Liisa ihmemaassa alkuvaiheessa olevaa ideaparkkia. Menin heitä vastaan ja kysyin, mikä heiltä on hukkunut, niin kuin yleensä vitsinä vastasin ihmisten ihmetteleville katseille. Rouva totesi siihen, että elämä. Otin heitä kädestä kiinni, vein keskuspuiston kartalle ja sanoin, että ihanaa kun olette tulleet tänään tänne. Tässä on nyt tämän päivän elämä. Olette yhdessä tulleet, nauttikaa siitä ja rakastakaa toisianne. Herra vastasi siihen, että nyt olemme löytäneet elämän.

– Se oli hieno kohtaaminen. Palveluammatissa oleville ihmisille Lehtinen antaa yhden neuvon.

– Kun lähdet työhön, ja olet palveluammatissa, katso aina kelloa. Katso kasvoistasi, että missä asennossa on suu. Jos suu on 20 yli kahdeksan, se on huono merkki. Suun pitää olla kymmentä vaille kaksi, niin se on hymyä. Silloin voit antaa asiakkaalle jotain, eli hymyä, palvelua ja silmiin katsomista.

– Ja kun kohtaatte asiakkaan ja puhutte hänelle, muistakaa, että se on suora lähetys. Sitä ei voi retuseerata. Mitä minä sanon asiakkaalle, jääkö se lähtemättömästi mieleen?

Eero Lehtisen uran pohjalla ei ole erityistä alan koulutusta, ainoastaan kansakoulu.

– Minua on opettanut nälkä pienestä saakka. Olen yhdeksän vanhasta elättänyt itseni, joten työtä on tarvinnut tehdä. Olen itse kehittänyt kaiken tässä työssä, eikä näitä taitoja saa mistään kaupan hyllyltä ostettua. Nämä taidot ovat syntyneet, kun olen tehnyt töitä isojenkin talojen kanssa, 24 vuotta ensin Kansallispankissa ja lopuksi Nordeassa lapsia säästämään opettanut Lehtinen toteaa.

Tilannekomiikka on yksi Lehtisen oppima tärkeä taito.

– Se on sitä, että kun näet ihmisen, tiedät mitä sanot hänelle. Jos hän on murheellinen ja hänellä on huono päivä, täytyy tarkkaan miettiä mitä sanoo.

– Olin kerran Viitasaarella Eetu-pellekeikalla ja eräs rouva kertoi minulle, että hänellä oli huono päivä. Hänellä oli ollut oman lapsensa menetys. Totesin siihen, että lippu korkealla, vaikka tanko kaatuisi. Hän vastasi, että mistä pelle tietää, että eilen meillä kaatui lipputanko? Tämmöiset osuvat kohdalleen sattumalta, mutta näitä ihmeellisyyksiä elämässä tulee eteen, kun paljon liikkuu ja kuuntelee ihmisiä, Lehtinen toteaa kohtaamisesta.

– Ideaparkin kasvuun ja kehittymiseen pitäisi olla yksi iso hiili, johon kaikki puhaltavat. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat innostuneita siitä mitä tekevät. Pitää olla hyvä, mutta pitää olla myös nöyrä. Asiakkaat otetaan vastaan kunkkuina, Lehtinen sanoo.

teksti: Sinella Isopahkala

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>