Lempääläinen Heikki Honkimäki poseeraa Kollikalenterissa

Heikki Honkimäkeä voisi kutsua julkkiskolliksi tai kollijulkkikseksi. Hän poseeraa eläinsuojeluyhdistys Kissojen suojelu ry:n ensi vuoden kollikalenterissa. Siinä esiintyvät miehet, joiden talouteen kuuluu kissa tai kissoja.

Kalenterikuvassa Heikki Honkimäki saa karvahattuterapiaa perheen kissoilta Ansalta ja Moosekselta. Kuva: Riina Peuhu

Kalenterikuvassa Heikki Honkimäki saa karvahattuterapiaa perheen kissoilta Ansalta ja Moosekselta. Kuva: Riina Peuhu

Lempäälässä asuva Honkimäki menee hiukan hämilleen, kun häneltä kysyy miksi kissat ovat niin ihania. Hän ei ole tullut varsinaisesti miettineeksi asiaa, koska kissat ovat kuuluneet hänen elämäänsä pienestä pitäen. Ne ovat osa elämää siinä missä moni muukin asia.

Vaimon piti silti hiukan maanitella häntä kollikalenterin kuvauksiin. Kalenteri on vasta tullut painosta, eikä mies ole ehtinyt kuulla asiasta ystäviltään tai työkavereiltaan kommentteja.

– Kuvaa otettaessa en ehkä täysin ajatellut, että joku oikeasti näkee sen, Honkimäki hymähtää.

Hän oli vasta kahdeksanvuotias, kun lapsuudenkodin kissa päätti tehdä pentueensa nuoren pojan huoneeseen. Tuohon aikaan 1980-luvulla oli yleinen käsitys, että naaraskissan pitää saada tehdä yhdet pennut ennen sterilointia. Jo tuolloin nuorella Heikillä oli yhteys kissojen sielunmaailmaan.

Nykyään Honkimäen omassa perheessä asuu vaimo, 11- ja 13-vuotiaat tyttäret, kolme omaa kissaa sekä koira. Kisu ry:n kautta hoidossa on ollut kymmenkunta kissaa.

Toiminta yhdistyksessä lähti siitä, kun perheen omakotitalon pihassa lymyili kodittoman oloinen kissa. Koditon katti saatiin loukutettua talteen. Sitä seurasi muutama muukin omasta pihasta talteen otettu koditon. Vanhan talon pihapiirissä on kissoille kosolti lymyilypaikkoja. Lempäälästä kodittomat löytöeläimet toimitetaan Orivedellä sijaitsevaan Boondocks-hoitolaan lakisääteisiksi 15 päiväksi. Tämän jälkeen niille pyritään etsimään tilapäiskodit eri yhdistyksistä.

Yhteiselo kissojen kanssa ei ole aina pelkkää auvoa. Erään vanhuudenhöperyyttään sisäsiistittömän kissan takia piti tehdä hiukan remonttia vanhaan taloon, jotta saatiin uusittua haisevat rakenteet. Heikki Honkimäkeä kiehtovat kissojen erilaiset tavat. Jokainen on oma yksilönsä.

– Yksi kissa viittasi tassulla, kun se halusi ruokaa. Toinen mölisi kuin palosireeni. Yksi juputti itsekseen ja juoksi perässä, Honkimäki nauraa.

Perheen tyttäret osallistuvat osaltaan kissojen hoitamiseen. Lähes jokaisesta hoitokissasta he ovat kysyneet, että voisiko se jäädä heille. Tällä hetkellä perheessä ei ole hoitokissoja, mutta todennäköisesti niitä tulee pian, sillä kodittomia on paljon.

Heikki Honkimäellä on aina ollut kissoja. Kuva: Vivikka Monto

Heikki Honkimäellä on aina ollut kissoja. Kuva: Vivikka Monto

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>