Kirkonmäeltä rauhaa rakentamaan

Itsenäisyyspäivän juhlassa Vesilahden seurakuntatalossa puhuneen opetusneuvos Pekka Iivosen  mukaan voimme Suomen 99. syntymäpäivänä vapaina ja itsenäisinä juhlia ja muistaa menneiden sukupovien tekoja ja töitä muistaen samaan aikaa oman aikamme monia sankareita työssä ja toimissa.

Iivonen palautti mieliin, että Vesilahden alue on Ylä-Satakunnan ja kenties koko maan vanhinta vakinaisesti asuttua aluetta. Paikka hyvine vesiyhteyksineen ja metsästysmaineen houkutteli asujat.

– Ihmiset, jotka täällä asuivat, tarvitsivat suolaa, mausteita, aseita ja muita varusteita, joita jo viikinkiaikana saksalaiset kauppiaat tulivat pohjoiseen myymään ja ostamaan turkiksia. Heidän kauttaan asukkaat saivat ensimmäiset kristilliset vaikutteensa. Vesilahden lukuisat germaaniset nimetkin. Esimerkiksi Hinsala, Kirmukarmu ja Ahti lienevät tältä ajalta.

Ensimmäisenä tänne saapuivat saarnaajat idästä mutta Ruotsin voimistuttua lännen roomalaiskatolinen oppi voitti. Tähän aikaan kuului myös Vesilahden ensimmäinen kristinuskon levittäjä eli Hunnun Herra, joka saarnasi ja lauloi latinankielisiä lauluja Hinsalan ympäristössä 1100-Iuvulla. Hunnun Herra joutui sittemmin kuuluisan soturin ja pakanapäällikön Kirmukarmun vainon kohteeksi. Tuhottuaan Hunnun Herran Kirmukarmu itsekin lopulta kääntyi kristinuskoon.

Juuri näihin aikoihin juuri tälle mäelle kokoontuivat paikalliset, kristilliseen uskoon kääntyneet vesilahtelaiset. Lähteiden mukaan 670 vuotta sitten syntyi Vesilahden seurakunta ja pian rakennettiin kirkko. Vesilahden seurakunta lienee Pirkanmaan vanhin, perustettu jo 1100-luvun lopulla. Koska suojeluspyhimyksinä olivat katolisen kirkon tärkeimmät pyhimykset Pietari ja Paavali, seurakunnan asema oli huomattava. Vesilahden kirkko on ilmeisesti ollut koko nykyisen Tampereen seudun emäkirkko. Pirkkala ja Lempäälä olivat siis kappeleita, jotka itsenäistyivät myöhemmin.

Piispa Maunu II Tavast vihki asiakirjoissa mainitun Vesilahdessa puukirkon 1422. Muistona tuosta kirkosta on Ulvilan mestarin tekemä tammipuinen ristiinnaulitun kuva nykykirkon seinällä.  Kivikirkkoakin suunniteltiin mutta se 1490 – 1510 rakennettua kivisakastia lukuun ottamatta sitten toteutunut.

Ensi vuonna vietämme sekä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa ja Reformaation 500. merkkivuotta. Turun ensimmäinen reformaation jälkeinen piispa oli Martti Skytte, vesilahtelaista Kurki-sukua.

Tuohon aikaa 1500- ja 1600-luvuilla Euroopassa riehui monia sotia, jotka toivat kurjuutta ja tuskaa myös tänne pohjoiseen. Näiden sotien ja nälän tuomia ongelmia ei reformaatio eikä kirkko kyennyt poistamaan. 1700-luvulla kirkon toimintaan ja myös tänne Ylä-Satakuntaan levisivät valistusaatteet. Ahlmanin koulu ja muut kansanopetusmuodot antoivat hyvän maaperän maatilojen itsenäistymiselle ja nopealle kehitykselle. Yksityiskohtana sivistysharrastuksesta todettakoon, että pappeja Vesilahdesta koulutettiin 1800-luvun alussa enemmän kuin mistään muusta pitäjästä Suomessa.

Opintie ja erilaiset kulttuurin muodot ovat olleet vesilahtelaisten keskuudessa aina suuressa arvossa. Tällä ovat syntyneet niin Elinan surma säkeet, kuin Lönnrotin matkoillaan keräämät monet säkeet Kalevalan muotoon hänen lepohetkien aikana Laukon kartanossa. Tällä on vuosien aikana elänyt ja elää vahva musiikkiperinne ja monet taiteilijat ovat ikuistaneet näitä maisemia, kirkonmäkeäkin tauluihinsa.

Reformaation tai useammin sanottuna uskonpuhdistuksen jälkeen syntynyt luterilainen kirkko toi pian kansan keskuuteen uuden ajan, johon kuului opetus ja kasvatus. Kirkko ei vain opettanut ihmisiä lukemaan vaan myös kirjoittamaan ja laskemaan. Alkoi kansansivistyksen aika, joka jatkui kirkon huomassa 1800-luvulle ja sittemmin yhteiskunnan toimintana nykypäivään, jolloin koulutuksen haasteet ovat aivan uudet ja moninaiset. Koulun tehtäväksi on tullut kristillisen opin sijaan laaja-alaisen osaamisen, monialaisten oppimiskokemusten, kansainvälisyyden ja tulevaisuuden taitojen antaminen koulussa lapsille ja nuorille. Yhtäkaikki, niin kirkon opetus kuin tämän päivän koulu, pyrkivät samaan eli antamaan mahdollisuuden nuorille kasvaa hyviksi ja osaaviksi aikuisiksi yhteiskuntaa rakentamaan.

Reformaation aikaan ihmisillä oli suuri tarve selviytyä elämässä eteen tulevista vaaroista ja uhkista, joita tuli idästä ja joskus etelästä. Tähän maailmaan kirkko pyrki juurruttamaan ajatuksia rauhassa elämisestä, eettisistä periaatteista ja arvoista, joissa keskeisimpiin kuului toisesta huolehtiminen ja lähimmäisen koskemattomuuden turvaaminen sekä puolustaminen hyökkääjää ja sortajaa vastaan.

Monta kertaa tältä kirkonmäeltä ovat Vesilahden miehet ja naiset lähteneet kohti vihollista puolustamaan maitaan ja perheitään. Aina on lähdetty, taisteltu ja aikanaan palattu. Jotkut lähtivät Kustaa II Adolfin kanssa Saksaan, jotkut 1800-luvulla Balkanille, jotkut itään sieltä tulevaa vainolaista vastaan ja niin monet valitettavasti myös veljiään ja sisariaan vastaan, kun kutsu itsenäisyyden takaamiseksi kävi. Monet kaatuivat tai vammautuivat mutta eloon jääneet palasivat kotiin kasvattamaan uusia sukupolvia. Tuskin kukaan kirkonmäeltä sotaan lähtenyt lähti sinne muuten kuin turvaamaan omaa ja perheensä rauhaa, puolustamaan niitä arvoja, joiden mukaan tätä maata on vuosisatojen aikana rakennettu.

Suomen itsenäisyys lunastettiin kevään 1918 kuukausina, kun venäläiset miehittäjät oli riisuttu aseista ja veli nousi veljeään vastaa taistelussa Suomen kohtalosta. Silloinkin täältä kirkonmäeltä lähtivät nuoret ja vanhemmat puolustamaan omaa aatettaan. Vesilahti joutui myös ankarien taisteluiden kentäksi ja monet vesilahden menettivät henkensä kevään 1918 hangilla, jotkut sodan jälkeen aatteensa puolesta vankileireillä. Vähitellen kaikki palasivat kotiin jatkamaan elämää ja rakentamaan nuorta Suomea.

Syksyllä 1939 vanha vihollisemme idässä uhkasi nuorta Suomea. Vesilahden miehet ja naiset kokoontuivat jälleen kerran tälle kirkonmäelle lähteäkseen torjumaan idän uhkaa. Vaikka varustus ja osin koulutus taisteluihin ei ollut ajan tasalla, niin yhteinen tahto oli vahva ja yhdessä lähdettiin torjumaan maahan tulijaa. Jokaiselle koti, usko ja isänmaa oli tärkeä! Sodassa moni vesilahtelainen vuodatti Summassa ja Taipaleessa ja muissa taistelupaikoissa vertaan. Rauha oli ankara, viidesosa maasta menetettiin ja 450 000 evakkoa joutui pois kotoaan.

Mutta vain hetken saimme elää rauhan aikaa, kun jälleen oli kokoonnuttava kirkonmäelle uudelle matkalle lähtöä varten. Miehet menivät yksikköihinsä ja naiset lottina tai sotilaskotisisarina turvaamaan omalta osaltaan maata. Suuri vastuu kotirintamasta, kodeista ja lapsista jäi sadoille ja tuhansille vahvoille naisille, jotka jäivät kotiin viljelemään ja hoitamaan kotitaloja tai ahertamaan tehtaissa, jotta elämä ja talous edes jollain tavalla voi toimia. Heille kuuluu rintamalla taistelleiden ohella suuri kiitos itsenäisyyden puolustamisessa.

Kolmen vuoden ankarien taisteluiden aikana jälleen moni vesilahtelainen nuori teki viimeisen matkansa mutta he kestivät ja Suomi sai rauhan syksyllä 1944. Monet välillä kotiinsa Karjalaan palanneet joutuivat uudelleen lähtemään evakkoina pois kotiseuduiltaan. Monet, erityisesti Räisälästä mutta myös Kaukolasta kuten oma sukuni, tulivat tänne Vesilahteen.

Englannin pääministerinä 1940-luvun alussa ollut Winston Churchill sanoi: ”Harvoin niin monet ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille”. Samat sanat ovat olleet ja ovat nytkin mielessäni muistellessani niitä miehiä ja naisia, jotka eri aikoina ovat turvanneet itsenäisyytemme. Tänään näitä viimeisiä ”harvoja”, sotiemme veteraaneja, on elossa noin 25 000, suurin osan naisia. Jokaiselle heille ja kaikille niille, jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme, kuuluu tänään ja joka päivä suuri kiitos ja kiitollisuus.

Kirkonmäellä me olemme siis taas kerran. Yhdessä olemme tänään juhlimassa tämän hyvän maan 99-vuotista itsenäistä taivalta.

Kaikki tämä, mitä historia on meille antanut ja opettanut on sitä perinnettä, joka kuuluu jokaiselle lapselle ja nuorelle perintönä tapahtumista, teoista ja sankaruudesta. Minusta meidän aikuisten ja erityisesti koulun tulee pitää huoli osana opetusta siitä, että menneiden sukupolvien perinne tulee kerrottua ja tuotua lähelle jokaista oppilasta ja opiskelijaa. Tulevaisuuden rakentamista varten pitää tietää historia ja sen sanoma, jotta voimme oikein ymmärtää, mitä tulevaisuuden rakentamisessa on keskeistä ja tärkeää. Edeltäjiemme sanoma eivätkä heidän tekonsa saa vaieta. Se sanoma ei ole sodan ja väkivallan sanoma vaan rauhan sanoma.

Kautta aikojen ihmiset ovat tulleet kirkonmäelle, täältä he ovat lähteneet askareisiinsa niin sodan kuin rauhan aikana.  Tämä mäki tulee näkemään myös sen, mitä me emme näe, tulevaisuuden. Juuri tällaisiin paikkoihin eri puolella Suomea kiinnittyy mennyt, oleva ja tuleva elämämme, Suomi.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>