Myyräkansan juhlat jatkuvat – pedoillakin riittää syötävää

1.Pikkuruinen lumikko, maailman pienin petonisäkäs, on merkittävä myyräkantojen säätelijä. Valkoinen talvipuku suojaa lumikkoa ja pienikokoisena se aiheuttaa myyrissä kauhua tunkeutumalla niiden käytäviin lumen alla. Lumikkokanta on riippuvainen myyräkannoista ja hyvänä myyrävuonna lumikko saattaa synnyttää kaksi poikuetta runsaan jyrsijäravinnon turvin.
Kuva: Kari Isokivijärvi.

Pelloilla ja metsissä jatkuvat myyräkansan pidot. Luonnonvarakeskuksen mukaan myyräkannat ovat olleet maan eteläosissa jatkuvassa kasvussa ja saavuttivat huippunsa syksyllä.

Runsaat metsä- ja peltomyyräkannat aiheuttavat metsänomistajille murheita kuusi- ja mäntytaimikkojen tuhoina. Metsämyyräkantojen nousu lisää myös Puumala-viruksen aiheuttamaa myyräkuumeriskiä metsämyyrien ulosteissa, kun metsämyyrät hakeutuvat syksyllä asumuksiin.

Peltomyyrä jyrsii taimia lumen sisällä ja tuhot kohdistuvat taimien alaosiin, metsämyyrä puolestaan kiipeää taimien latvaan syöden taimien kärkisilmut.

Luonnon tärkeimpiä jyrsijäkantojen säätelijöitä ovat nisäkkäistä lumikko , kärppä, kettu ja linnuista pöllöt ja jyrsijöitä syövät päiväpetolinnut.

Myyräkantojen tilanne selvisi petolinturengastajille jo keväällä pesätarkastuksissa. Poikueita oli paljon ja poikasmäärät suuria hyvän ravintotilanteen vuoksi.

Keijo Ruuskanen rengasti tutkimusalueillaan Lempäälässä ja Vesilahdessa viime kesänä petolintujen pesistä 242 tuulihaukan poikasta, 98 varpuspöllöä, 21 lehtopöllöä, 10 viirupöllöä, 3 sarvipöllöä ja 5 helmipöllöä. Kaikki myyränpurijoita.

Myyränpyytäjien apua ei sovi väheksyä, sillä myyrähuippujen aikaan hehtaarilla saattaa temmeltää 200 – 300 myyrää. Pelkästään tuulihaukka kantaa kesän mittaan satoja myyriä poikasilleen.

Pirkanmaalle talvehtimaan jääneet piekanat, tuulihaukka, hiirihaukka ja lukuisat isolepinkäiset osoittavat selkeästi, että myyräravintoa on paikoittain kasapäin tarjolla.Kari Isokivijärvi kuvasi talvehtimaan jääneen, pensaan latvassa myyriä tähystävän piekanan, jonka ravinto on vaihtunut Lapin sopuleista peltomyyriin.

Vahvoista myyräkannoista kertoo myös talvehtimaan jääneet piekanat, tuulihaukka ja etelään pohjoisesta saapuneet hiiripöllöt. Lapin hiirihaukkoja, piekanoja on nähty Vesilahden Koskenkylässä, Hämeenkyrössä, Ikaalisissa ja Sastamalan Villilän laajoilla aukeilla peräti 3 piekanaa yhdessä talvehtivan tuulihaukan kanssa. Lapin sopulit on vaihtuneet peltomyyriin, joita täytyy olla kasapäin.

Varpuspöllö on hyvä myyrätilanteen indikaattori, sillä pikkupöllö alkaa varastoida lokakuun ensimmäisillä pakkasilla saaliseläimiä pönttöihin ja luonnonkoloihin. Jäätyneet saaliit varpuspöllö sulattaa oman ruumiinsa lämmöllä syömäkuntoon.

Talvivarastot osoittavat hyvin myyrätilanteen ja niistä voi ennakoida tulevan kevään pesintätilannetta. Varpuspöllötutkija Timo Salmela tarkasti loppusyksyllä kymmeniä varpuspöllön talvivarastoja. Metsä- ja peltomyyriä oli pöntöissä tasaisesti siististi pinottuina. Metsäpäästäinen yllätti runsaudellaan.

Isoin varasto kuvasti pikkupöllön tehokasta saalistustaitoa. Timo Salmela laski pöntöstä 108 metsäpäästäistä, 7 metsämyyrää, 6 peltomyyrää, 9 vaivaispäästäistä, 4 vaivaishiirtä. Lintusaaliina olivat punatulkku ja punarinta.

Peltoaukeilla myyriä tähystelee myös rastaankokoinen isolepinkäinen, vanhalta nimeltään lapinharakka. Isolepinkäinen on helppo tunnistaa vaalean harmaasta väristä ja silmien yli kulkevasta tummasta naamarista, joka tekee linnusta rosvon näköisen.

Pienestä koostaan huolimatta isolepinkäinen saa pikkulinnut kauhun valtaan, sillä nekin saattavat joutua isolepinkäisen ruokalistalle, vaikka se pääasiassa pikkyjyrsijöitä saalistaakin. Isolepinkäisen tavaramerkki on oksanhankaan tai piikkeihin varastoidut ja seivästetyt jyrsijät ja pikkulinnut.

Isolepinkäisiä Kari Laamanen on havainnut Lempäälän Marjamäessä ja Sääksjärvellä. Vesilahdessa Ritva Mikkola ja Kirsti Vaden seurasivat isolepinkäistä 11.12. Hinsalansalmella.

Peltomyyrän viimeinen matka. Varpuspöllö on pienestä koostaan taitava saalistaja. Myyrävuosina ravinto koostuu lähes yksinomaan myyristä ja päästäisistä, joita pikkupöllö alkaa ensimmäisillä pakkasilla varastoimaan pönttöihin ja luonnonkoloihin talven varalle. Pakastuneet saaliseläimet pöllö sulattaa oman ruumiinsa lämmöllä syöntikuntoon. Kuva: Kari Isokivijärvi

Teksti: Hannu Järvinen

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?