Itse ilkimys

Jouluna oli liikaa aikaa ja silloin voi harrastaa keittiöpsykologiaa. Tällä kertaa pohdinnan alla olivat kiltteys ja tuhmuus. Tontut kun pitävät kirjaa vuoden aikana tehdyistä tuhmuuksista ja pukkikin kyselee kilttien lasten perään.

Joulun perinteinen kysymys on kerta kaikkiaan häiritsevä. Kiltteyttä kysellään jo pienten vauvojen kohdalla. Koska kiltin vastakohta on tuhma, olisi hieman erikoista vastata ei.

– Meidän Maija-Petteri, 2kk, ihan kiusallaan taas harjoitteli yöllä lapsikuoro Huutajien soolo-osuuksia. On kyllä niin tuhma vauva.

Kuulostaa todella väärältä.

Entäpä sitten vähän vanhemmat lapset? Minna, 4v, leikkaa pikkuveikan, 2v, tukkaa ja äiti hyppää kattoon, koska seuraavana päivänä on kerhokuvaus. Tuhmaa? No ei, vaan ehkä tällä kertaa huomion hakemista.

Ovatko koululaiset sitten jo tuhmia? Kuvioihin tulee mukaan koulukiusaaminen, joka on kitkettävä pois kaikissa muodoissaan. Tässä ollaan jo rajalla, koska koululaiset alkavat ymmärtää yhä enemmän oikeaa ja väärää.

Jos haukun naapurin Nikoa kakkahousuksi, hänelle tulee paha mieli. Jos jätän Kirsin ulkopuolelle leikistä, hänelle tulee paha mieli. Melko yksiselitteistä. Entäpä jos pyörittelen silmiäni kaikelle, mitä luokkakaveri sanoo ja huokailen päälle kärsivästi? Huomattavasti hankalampaa. Mitä vanhempi lapsi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän tietää tekevänsä väärin.

Tuhmia – ehkä. Ajattelemattomia – enimmäkseen.

Aikuisten kohdalla syitä onkin sitten turha etsiä mistään muualta kuin omasta pääkopasta. Kiltteyskysymys pitäisikin suunnata ensisijaisesti täysikasvuisille.

– Onkos täällä kilttejä aikuisia?

Normaalin aikuisen ajattelukyky riittää ymmärtämään hyvinkin monisyisiä syy–seuraussuhteita. Jokainen tietää, mikä loukkaa toista ja mistä tulee paha mieli.

Nykysuomen etymologinen sanakirja määrittelee kiltin hyvätapaiseksi. Ollakseen kiltti tuskin tarvitsee osata etikettiä etu- ja takaperin, vaan arjen hyvät tavat riittävät. Toisen arvostaminen, kuunteleminen ja ystävällisyys vievät pitkälle. Jos ne eivät onnistu, olet tuhma. Samainen etymologinen sanakirja kertoo, että tuhma-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se on varmaa, että tuhma ja tyhmä ovat saman sanan variantteja. Tuhma on tyhmä.

Viime aikoina olen muutamaan otteeseen avannut suuni ja yllättynyt, sillä äitini on tullut sieltä ulos.

– Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ole hiljaa.

Se on jäänyt mieleen äidin ohjenuorana ja mielelläni jaan sitä edelleen omille lapsilleni. Aivan täydellinen menestys se ei vielä ole, koska takapenkin räpätys saa välillä kaipaamaan kuulosuojaimia. Ehkä silti jonakin päivänä he jättävät sanomatta kielen päällä pyörivän loukkauksen ja myöhemmin kuulen heidän motkottavan omille lapsilleen samoilla sanoilla. Silloin viesti on mennyt perille.

Eräs pitkän linjan asiakaspalvelija muuten kerran vinkkasi kuinka hän käsittelee kiukkuisia asiakkaita. Hän vastaa heille ylitsevuotavalla ystävällisyydellä. Mitä vihaisempi asiakas sitä sydämellisempi vastaanotto. Olen kokeillut. Toimii.

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>