Jumalan töissä

Ensi lukemalta otsikko vie ajattelemaan palkkatyötäni seurakunnassa. Sitähän kuvattiin yhdeltä osin tämän lehden joulunumerossa. Seuraavaksi muistuu mieleen muutaman vuoden takainen raamattupiirikeskustelu samaan liittyen: Onko kirkon työntekijä jotenkin erityisasemassa Jumalan silmissä. Minulle ajatus on vieras. Olen oppinut ajattelemaan, että kaikki rehellinen työ maailmassa on yhtä arvokasta ja tärkeätä. Muistan erityisesti silloin ajatelleeni omaa äitiäni: en voi kuvitella, että Jumala pitäisi hänen työtään maatalon emäntänä ja perheenäitinä yhtään vähempiarvoisena kuin meidän, joille kirkko maksaa palkan.

Raamatussa on paljon kertomuksia, joissa Jumala valitsee jonkun ihmisen täyttämään tiettyä tehtävää. Usein ne ovat ”isoja pestejä”, kuten kansanjohtaja tai profeetta. Mutta samalla tavalla Jumala on valinnut meidät jokaisen omalle paikallemme, vaikka itsestä ei välttämättä ollenkaan siltä tuntuisi. Eikä se suinkaan tarkoita pelkästään palkkatyötä. Tärkeimmät Jumalan hommat tehdään ehkä sittenkin vapaaehtoisesti: omassa perheessä, ihmissuhteissa, ylipäätään siellä, missä joku tarvitsee jotakin.

Monet meistä toivovat ja rukoilevat Jumalan huolenpitoa ja rakkautta läheisille ja kaukaisemmillekin ihmisille. Sekin on tärkeä tehtävä. Monet ovat huomanneet myös rukoukseen liittyvät riskit: asioita saattaa alkaa tapahtua. Oma oivallukseni tai ehkä ennemminkin Jumalan vastaus on ollut: Ei se toteudu, ellet sinä mene ja tee. Siihen Jumala meitä jokaista kutsuu: olemaan Hänen rakkautensa välikappaleina maailmassa.

Jumalan töissä on kyse siitä, uskallammeko suostua. Jos aamulla rukoilemme: tässä olen, vie sinne missä tarvitaan, yhtään ei voi tietää, mistä itsensä illalla löytää. Eivät Aabraham ja Mooseskaan meinanneet suostua. Hekin kokivat itsensä riittämättömiksi. Pitää vaan luottaa siihen, että Jumala kyllä tietää, mihin pystymme. Parhaimmillaan emme edes huomaa, että olemme jotain tehneet.

Partiolaisilla on ollut tapana tehdä liikkeen perustajan Robert Baden-Powellin ohjeen mukaan huiviin solmu muistuttamaan päivän hyvästä työstä. Viimeisessä viestissään B-P sanoi partiolaisille: ”Minä uskon, että Jumala on pannut meidät tänne hauskaan maailmaan elämään onnellisina ja iloitsemaan elämästä. Mutta oikea tie onneen on muiden ihmisten onnelliseksi tekeminen. Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan ole aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi.”

 

Päivi Salonen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>