” Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa, kuin itse taivahan kansi sois”
Kiurun laululentoa ja liverrystä V.A.Koskenniemi tunnelmoi kauniisti: ” kuin itse taivahan kansi sois”. Kiuru on yleinen peltolintu Lempäälän- Vesilahden laajoilla peltoalueilla. Kuva Kari Isokivijärvi
Kiurun ihana laululiverrys taivaan sinessä on koskettanut runoilijoitakin. V.A.Koskenniemi tunnelmoi kauniisti leivosen (kiurun) laululentoa: ” kuin itse taivahan kansi sois.”
Kiuru livertää peltoalueiden yllä minuuttikaupalla, kunnes laskeutuu hiljalleen ja putoaa siivet supussa kiven lailla alas. Vanhan uskomuksen mukaan kiuru kohoaa ylös, kunnes lyö päänsä taivaan kanteen ja putoaa. Kiuru on varhaisimpia muuttolintuja. Ensimmäiset kiurut saapuivat maahamme 11. helmikuuta etelärannikolle. Pirkanmaalle kiurut palasivat maaliskuun alkupuolella.
Vanha kansanloru ”kuu kiurusta kesään” sopisi ehkä paremmin muotoon ”kuu kiurusta kevääseen”. Kansakoulujen kauniita koululauluja runoineen on suorastaan ikävä: ” Miks leivo lennät Suomehen , niin varhain kevähällä?”
Ja leivo vastasi: ”Sen tähden Suomeen kiiruhdan ja lennän korkealla, kun tahdon nähdä kauneimman, mä rannan taivaan alla”. Kauniimpaa laulutoivotusta taivaan sinestä 100-vuotiaalle isänmaalle tuskin voisi toivoa.
Takatalven yllättäessä kiuruilla on hyvä sopeutumiskeino, paluumuutto. Läntisessä naapurissamme ennustettiin, että kiurun saapumisen jälkeen sataa vielä kolmasti lunta ennen kevään tuloa. Ainakin Lempäälän-Vesilahden alueilla ennustus pätee.
Kiuru on yleinen, isojen peltoaukeiden ruskean harmaa pikkulintu, kooltaan 17 cm . Linnun suojaväri on tarpeen. Se suojaa kiurua ja sen maassa olevaa pesää varislinnuilta ja nisäkäspedoilta linnun painautuessa matalana maahan.
Kiuru on ruskean harmaa pikkulintu, joka suosii nurmipeitteisiä peltoja ja isoja peltoalueita. Kiurulla on hyvä suojaväri sen hautoessa maassa olevassa pesässään. Kuva Kari Isokivijärvi
Pesinnät onnistuvat parhaiten, jos pelloilla on keväällä kasvipeitettä, sillä kevätkynnöspelloilla pesinnät useimmiten tuhoutuvat, kuten töyhtöhyypilläkin. Vaatimattoman näköisen kiurun ei tarvitse väreillä koreilla. Sen laulu kevätpeltojen yllä on sulosointujen täyttämää. Laji suosii suuria, yli 10 ha:n peltoaukioita. Ravinnokseen kiuru syö siemeniä, hyönteisiä, matoja, kovakuoriaisia ja versoja.
Kiuru talvehtii Lounais -Euroopassa. Rengaslöytöjen perusteella suurin yksittäinen kuolinsyy on metsästys, erityisesti Ranskassa, jossa maamme luonnonsuojelulailla rauhoitetut laululinnut joutuvat pataan!
Ritva Mikkola, Risto Mikkola ja Kirsti Vaden seurasivat Vesilahden Hinsalansaaressa 18. maaliskuuta 22 kiurun lentoa. Aktiivisten luontoharrastajien retket suuntautuvat usein Hinsalansaareen, eikä ihme, sillä kiurujen lisäksi samana päivänä paikalla nähtiin kottaraisia, kanadanhanhia, kurki, joutsenpari, telkkiä , isolepinkäinen ja edellispäivänä 2 merikotkaa.
Sekä Hinsala että Hinsalansaari on itsellenikin tullut tutuksi ja läheiseksi kiinnostavan historian ja kauniin luonnon vuoksi, mutta myös siellä pöntöissämme pesivien useiden tuulihaukkojen, kymmenien kottaraisparien, ruskosuohaukan , nuolihaukan ja kalasääsken rengastustoiminnassa.
Teksti: Hannu Järvinen
Kuvat: Kari Isokivijärvi
Viimeisimmät kommentit