Irma on sydämestään satutäti

Sadut asettuivat Irma Anttilaisen sydämeen jo lapsena, kun isä kertoi hänelle itse keksimiään satuja

Irma Anttilaisen nukketeatteriesityksessä seikkailivat viisi pientä kiliä, susi ja kilien äitikulta. Kuva: Katariina Onnela

Kaksikymmentä vuotta sitten syttyi Irmalle Anttilaiselle nukketeatterikipinä. Sen kipinän kantamana Lempäälän lapset saavat edelleen nauttia Nukketeatteri Kissankellon esityksistä päiväkodeissa, syntymäpäivillä ja viimeksi kirjaston satutunnilla.

– On aina yhtä ihana kokemus katsoa, kun lapset elävät esityksen mukana. He ovat niin palkitseva yleisö, Irma Anttilainen iloitsee.

Hän kertoo, että nukketeatteri Kissankello sai alkunsa päivähoidon ja seurakunnan yhteistyöstä. Kaurahatut-nimellä kulkenut yhteistyöelin pyysi Irma Anttilaiselta esitystä, jonka kanssa hän lopulta kiersi kaikki Lempäälän päiväkodit ja seurakunnan kerhot.

Kiertävänä lastenhoitajana työskentelevän Irma Anttilaisen nukketeatteria nähdään useimmiten aina siinä päiväkodissa, missä hän kulloinkin on töissä. Nukketeatteri Kissankellon konsepti onkin suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi. Koppa kainaloon ja menoksi.

Niin hän saapui myös pääkirjaston satutunnille. Kopasta löytyivät nuket Grimmin veljesten klassikkosatuun sudesta ja viidestä kilistä. Suden ja kilien äidin Irma Anttilainen on valmistanut itse. Pikkukilit ovat Tuula Nykäsen käsialaa.

Äitinsä Laura Miinalaisen sylissä istuva Saara Miinalainen, melkein kolme, piti Nukketeatteri Kissankellon esityksestä. Eikä susikaan pelottanut. Kuva: Katariina Onnela

Melkein kolmenvuotias Saara Miinalainen oli kirjaston satutunnilla toista kertaa. Hän kertoi pitäneensä esityksestä eikä se ollut liian jännittävä. Susikaan ei Saaraa pelottanut.

Yksinkertaisimmillaan esitys voi syntyä kolmesta lasten lelupukista, lelusillasta ja kotoa löytyneestä peikkopehmosta. Irma Anttilainen muistuttaa, että aina ei tarvitse tehdä isoa. Satu tempaa lapset mukaansa vähemmästäkin.

Nukketeatteri Kissankellon repertuaariin kuuluu monia versioita nukketeatterista. Löytyy pöytäteattereita, varjoteattereita ja tietysti perinteisillä käsinukeilla näyteltyjä esityksiä. Irma Anttilainen kertoo myös Nunnusta, joka hieman arkana keppinukkena voittaa puolelleen ujommatkin lapset.

Hän muistuttaa, että nukketeatterissa on tärkeää antaa nukkien esittää tarinan pääosaa.

– Ettei yleisön tarvitse miettiä, että ihan kiva tarina, mutta mitä ne nuket siinä tekee.

Tarinoissa on usein jännittäviäkin elementtejä ja siksi suositusikäraja on useimmiten 3 vuotta. Varsinkin varjoteatteri voi kutkuttaa vilkasta mielikuvistusta liiankin kanssa.

Irma Anttilaisen nukketeatteriesityksessä seikkailivat viisi pientä kiliä, susi ja kilien äitikulta. Kuva: Katariina Onnela

Irma Anttilainen

  • Työskennellyt 35 vuotta Lempäälän päivähoidossa.
  • Suorittanut sosiaalialan oppilaituksessa nukketeatterin perus- ja jatkokurssin.
  • Voittanut kirjoittamallaan sadulla satukilpailun. Satu on julkasitu Turun kirjamessujen antologiassa.
  • Esittää nukketeatteria myös syntymäpäivillä.

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?