Maanviljelijästä tuli maisemamaalari

Pentti Räikkä asuu lapsuudenkodissaan Vesilahden Palhossa. Yläkerran ikkunoista avautuva järvimaisema on hänelle rakas.

Tiistait olivat pikkupoikana Pentti Räikän suosikkipäiviä. Silloin oli nimittäin koulussa piirustusta.

− Odotin aina tiistaita, että pääsisin piirtämään ja maalaamaan. Jo lapsena minulla oli sisälläni voimakas tarve maalata. Se oli jotain niin hienoa, kun pienenä sain ensimmäiset värikynäni ja vesivärini, hän muistelee.

Vakkalan kansakoulun silloinen opettaja Tyyni Heiniö huomasi Pentti-pojan innon ja taidot. Kun Heiniö keväisin laittoi näytteille lukuvuoden parhaita töitä, joukossa olivat melkein kaikki Pentin piirustukset ja vesivärimaalaukset.

Myös kotona tiedettiin, että piirtäminen ja maalaaminen on pojan intohimo. Pikku-Pentti ripusteli töitään joka puolelle, aina ulkokäymälän seiniä myöten. Äitiä pojan taiteelliset taipumukset huolestuttivat.

− Äiti yritti irrottaa minua siitä. Hän toivoi, että jättäisin maalaamisen. Äiti oli sitä mieltä, että maanviljely elättää, mutta taiteileminen ei, Räikkä kertoo.

Äidin asenteeseen saattoi vaikuttaa se, että hänen veljensä Lauri Viskari (1885−1912) oli ollut muotokuvataiteilija. Lauri Viskari (taiteilijanimeltään Lauri Aho) kävi kaksivuotisen Ateneumin taidekoulun ja maalasi sen jälkeen kolme vuotta. Nuoren taiteilijan kohtaloksi koitui lentävä keuhkotauti.

­− Hän kuoli vain 27-vuotiaana. Kun katselen hänen taulujaan, niin mietin, mitä kaikkea hän olisikaan maalannut, jos olisi saanut elää pidempään, Lauri Viskarin sisarenpoika sanoo.

Pentti Räikkä olisi halunnut seurata enonsa jalanjälkiä taidealan opintiellä, mutta aina eivät lapsuuden ja nuoruuden haaveet toteudu. Hän oli perheen ainoa poika, ja niinpä oli luontevaa, että hän jatkoi kotitilan isäntänä. Pentillä oli kyllä ollut yksi veli, mutta tämä kuoli vain 6-vuotiaana.

− Jos veljeni olisi elänyt ja ryhtynyt maanviljelijäksi, niin ehkä sitten olisin lähtenyt opiskelemaan taidealaa. No, minusta kuitenkin tuli lypsykarjatilan isäntä, enkä sitten enää ehtinyt maalata. Kolmekymppisenä ostin kyllä öljyvärit, mutta käyttämättähän ne jäivät.

Pentti Räikän maalaus Hirsirakennus järven rannalla.

65-vuotiaana Räikkä jäi eläkkeelle ja etsi kellarista 35 vuotta aiemmin ostaneensa öljyvärit. Ne olivat vieläkin käyttökelpoisia, ja siitä alkoivat miehen taiteilijavuodet. Hän rakensi järven rantaan pienen hirsimökin ja maalasi siellä kaiket illat. Aika lensi kuin siivillä.

−Menin yleensä illalla kuuden aikaan maalaamaan, ja yht’äkkiä huomasin, että onkin jo keskiyö. Se homma oli niin mieluista, etten tajunnut ajan kulua. Ajattelin, että tämänhän olisi oikeastaan pitänyt olla minun elämäntyöni.

Pentti Räikkä ateljeehuoneessaan kotinsa yläkerrassa. 90-vuotias Räikkä asuu vaimonsa kanssa lapsuudenkodissaan Vesilahden Palhossa. Pariskunnalla on viisi lasta ja seitsemän lastenlasta.

Räikkä maalasi erityisesti maisemia ja vanhoja rakennuksia. Kodin lähellä kimmeltävä järvi inspiroi, ja monta metsämaisemaakin hän ikuisti kankaalle. Nyt mies on 90-vuotias, eikä maalaa enää. Maalaukset on maalattu.

− Käteni eivät vapise, joten sen puolesta voisin kyllä maalata. Viime kesänä vielä pihanurmikot niittelin ja leikkasin kuusiaidan. Mutta kai minä taidan jo vanha olla, kun lapsenikin alkavat jäädä eläkkeelle, hän arvelee.

Räikän eläkevuosiin on mahtunut myös sairastelua: on ollut eturauhassyöpä, aivoveritulppa, silmänpohjarappeuma ja polven tekonivelleikkaus. Nyt vointi on kuitenkin melko hyvä, ja Räikkä asustelee kahdestaan vaimonsa kanssa lapsuudenkodissaan Vesilahden Palhossa.

− Isäni osti tämän Ala-Knaapin tilan vuonna 1916. Hän ihastui järvimaisemaan ja siihen, kun laivat kulkivat tästä ohi. Tätä nykyistä asuinrakennusta hän alkoi rakentaa heti, kun muutti tänne, Räikkä kertoilee kotinsa olohuoneessa.

Pentti Räikän lapsuudessa ja nuoruudessa ei Palhon kylässä autoja ja traktoreita näkynyt. Kun hän lapsena yöpyi sukulaisten luona Koskenkylässä, hän aamulla kertoi aikuisille ihmeissään, että oli yöllä kuullut ulkoa kummaa ääntä.

− Minulle kerrottiin, että se on auton hurinaa. En ollut sellaista ennen kuullut. Koskenkylässä liikkui jo silloin jonkin verran autoja, koska kylän läpi meni tie Viialaan.

1950-luvun alussa Palhossakin alkoi hurista, kun Pentti Räikkä osti kylän ensimmäisen traktorin, uuden Fordson Majorin. Petroolikäyttöinen Major oli harmillista kyllä oikea petroolisyöppö, ja myöhemmin se vaihdettiinkin diesel-traktoriin.

Takavuosina Palhossa oli kaksi kauppaa ja naapurikylässä Vakkalassa kolme. Kun autot alkoivat 1960-luvulla yleistyä, kyläkauppojen lähtölaskenta alkoi. Enää ei ole kauppoja, ei kouluakaan, mutta vielä istuu Räikän Pentti talonsa yläkerrassa ja katselee, kuinka kevätjäät ryskyvät järvellä.

− Järvi ja luonnon kauneus – ne ovat aina olleet minulle tärkeitä.

Pentti Räikän maalauksia on näytteillä Vesilahden kirjastossa kirjaston aukioloaikoina 27. huhtikuuta saakka. Näyttelyn järjestää Vesilahden taideyhdistys ry.

Teksti ja kuvat: Sanna Suonpää

 

90-vuotias Pentti Räikkä asuu lapsuudenkodissaan, jonka rakentamisen hänen isänsä aloitti vuonna 1916. Rakentamisessa hyödynnettiin tilan entisestä asuinrakennuksesta purettuja hirsiä.

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>