Kuokkalan koululla liehui lippu salossa torstaina 16. maaliskuuta tärkeiden vieraidemme, sotiemme veteraanien kunniaksi. Tätä päivää olivat sekä oppilaat, opettajat että veteraanit odottaneet kovasti. Eskarin opettaja Sari Jouhtinen on aiempina vuosina tehnyt yhteistyötä veteraanien kanssa, mutta nyt edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt jo viisi vuotta. Tästä syystä ajatus uudesta tapaamisesta virisi. Veteraaneille oli vahvasti jäänyt mieleen vierailu eskarissa silloin, kun nykyiset kuudesluokkalaiset olivat vielä siellä. He esittivätkin toiveen, että olisi mukava nähdä vierailulla, millaisia nuoria silloisista eskarilaisista oli tullut. Innostuimme koululla asiasta ja päätimme, että vieraiden kanssa päivää viettävät tällä kertaa sekä kuudesluokkalaiset että esikoululaiset.
Veteraanit saapuivat koulullemme takseilla. Autoimme heidät sisälle, avustimme ulkovaatteiden riisumisessa ja ohjasimme heidät istumaan käsityöluokkaan tuoleille, joiden selkänojaa koristi pieni Suomen lippu.
Aloitimme päivän aamunavauksella ja virrellä, kuten veteraanien aikaan koulussa oli tapana.
Jokainen paikalla olija esitteli itsensä. Sovimme, että päivän aikana pyydämme puheenvuoron viittaamalla ja puheenvuoron saatuamme nousemme seisomaan, kuten veteraanien aikaan koulussa oli tapana.
Veteraanit kertoivat meille omista kouluajoistaan, pukeutumisesta tuohon aikaan ja perheestään. Oli kiinnostavaa kuulla, mistä päin kukin oli tullut Lempäälään ja millaisten vaiheiden kautta. Upeana lisänä August ”Aku” Viskari oli ottanut mukaansa kaksi kuvaa, joissa hän oli nuorena. Kuvista esitettiin monia kysymyksiä. Sari-opettaja oli säilyttänyt lehtijutun ja kuvia meistä ja veteraaneista viime vierailun ajoilta. Näitä kuvia oli hauska katsoa.
Veteraanien kouluajoista mieleen jäi erityisesti se, että kaikilla piti olla lyhyt tukka, kouluruokaa ei kaikilla ollut ja jos oli, se oli yleensä puuroa tai velliä. Lisäksi järjestäjän piti tulla ennen muita kouluun ja hänen tehtäviinsä kuului tuoda puita pesään ja lämmittää luokkaa ennen muiden oppilaiden tuloa.
Lauloimme yhdessä ja eskarit esiintyivät. Lisäksi kuulimme upean runonlausunnan Anna-Liisa Koskelalta. Esiintymisten jälkeen teimme kaikki tuolijumppaa. Se oli mukavaa, ja veteraanit jaksoivat todella hyvin. Lauloimme ruokavirren ja siirryimme ruokalaan. Ruokana oli lohimurekepihviä, kastiketta ja perunaa.
Ruokailun jälkeen siirryimme tekstiilityöluokkaan askartelemaan. Jokaisessa ryhmässä oli veteraani, eskarilaisia ja kuudesluokkalaisia. Ideana oli tehdä Suomen kansalliseläin joutsen, joka ui lumpeiden keskellä. Pääosin väritys oli Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen sopivaa sinistä ja valkoista. Töitä tehtiin kaksi kappaletta. Toinen työ annettiin ryhmän veteraanille ja toinen jäi koululle. Työt laitetaan esille koulun kevätjuhlassa.
Askartelun jälkeen oli ruokalassa kahvihetki. Me lapset saimme kääretorttua, keksin ja mehua ja veteraaneille oli tarjolla kääretorttua, keksiä, kahvia ja teetä.
Aika kului todella nopeasti. Kahden jälkeen lauloimme loppulaulun, hyvästelimme veteraanit ja saatoimme heidät takseilleen. Saimme veteraaneilta luokkaamme kauniin tulppaanikimpun mustikanvarvuilla koristeltuna ja kaksi pussia karkkia kiitoksena vierailusta. Meillä oli ikimuistoinen, mahtava ja hauska päivä eskareiden ja veteraanien kanssa.
Koulussamme vierailleiden veteraanien keski-ikä on kunnioitettavasti yli 90 vuotta. He asuvat vielä omissa kodeissaan ja osallistuvat avokuntoutukseen, jonka henkilökunnan avulla vierailu toteutettiin. Tarkoituksena on jatkaa yhteistyötä Kuokkalan koulun joulujuhlassa, jonne osa nytkin mukana olleista veteraaneista tulee esittämään joulukuvaelman Suomen juhlavuoden kunniaksi.
Kuokkalan 6. luokan oppilaat ja kuudesluokkalaisten opettaja Sanna Wiik-Eronen
Viimeisimmät kommentit