Pyörätuolikoripallossa löytää uusia ystäviä

Kontakteilta ei lajissa vältytä, joten erikoisvalmisteinen pyörätuoli on tarpeen

Pyörätuolikoripallo eroaa hyvin vähän normaalista koripallosta. Se on yksi suosituimmista harrastuksista liikuntavammaisten keskuudessa eikä tämä ole ihmekään, sillä se on erittäin fyysinen ja monipuolinen laji. Kuten koripallo, on  pyörätuolikoripallokin joukkuelaji ja tämä antaa mahdollisuuden tutustua muihin ja saada uusia ystäviä.

Pelituolit ovat pyörätuolikoripalloon suunniteltuja kevyitä
pyörätuoleja. Kuva: Rasmus Korhonen

Pyörätuolikoripallossa joukkueessa saa olla maksimissaan 12 pelaajaa, joista viisi saa olla kentällä samaan aikaan. Suurimmat erot tulevat esiin kuljetuksissa, joissa palloa pitää pompauttaa maassa ainakin kerran kahden kelauksen välein. Itse koin lajin aloitettuani yllätyksenä, että esimerkiksi korit ovat samalla korkeudella kuin normaalissa koripallossa.

Pelituolit ovat pyörätuolikoripalloon suunniteltuja kevyitä pyörätuoleja. Niiden tulee täyttää kansainväliset pyörätuolikoripallon sääntöjen vaatimukset. Pelituolit tehdään pelaajien mittojen mukaan, että ne olisivat mahdollisimman hyvät juuri heidän käyttöönsä. Toki pyörätuolikoripalloa voi harrastaa ilman oikeaa pelituolia, mutta normaalit pyörätuolit eivät kestä yhtä hyvin kontakteja.

Useissa harrastepaikoissa saa myös lainaan pelituoleja. Pyörätuolikoripalloa voi harrastaa lähimpänä ja ilmaiseksi Tampereella, Hervannan vapaa-aikakeskuksella. Aloittelijoiden ja nuorten treenikerrat ovat torstaisin.

Suomessa pyörätuolikoripallo toimii SM-tasolla, mutta koko lajissa kilpaillaan kansainvälisesti EM-, MM ja paralympiatasolla. Suomalaisia pyörätuolikoripallojoukkueita löytyy Tampereelta, Helsingistä, Turusta, Porista ja Lahdesta.

Lajista olen tykännyt todella paljon, sillä se osaa olla haastavaa, mutta antaa myös onnistumisen tunteita ja olen lajin kautta tutustunut moniin uusiin ystäviini. Pyörätuolikoripallo on myös monipuolista ja fyysistä, jossa kontakteilta ei voi väistyä. Nautin myös kelata pelituoleilla, koska ne ovat erittäin kevyitä ja ketteriä. Olen harrastanut pyörätuolikoripalloa nyt yli vuoden ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille, jotka ovat pyörätuolissa tai ei ja haluavat lisää toimintaa arkeensa.

Haastattelin vielä lopuksi joukkuetoveriani Ville Rikkiä, 24. Kyselin häneltä erilaisia kysymyksiä liittyen pyörätuolikoripalloon.

Kuinka kauan olet pelannut pyörätuolikoripalloa?

– Olen pelannut pyörätuolikoripalloa siitä lähtien, kun olin 8-vuotias. Eli yhteensä 16 vuotta.

Miksi aloitit pyörätuolikoripallon pelaamisen?

– Äitini vei minut kentälle ja aloin heti tehdä rikkeitä, en tajunnut että oli sääntöjä. Ajattelin vain, että oli pakko saada pallo.

Oletko aina pelannut pyörätuolikoripalloa Hervannassa?

– En. pyörätuolikoripalloa olen pelannut aikaisemmin Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa, Japanissa ja Jyväskylässä.

Miksi jonkun pitäisi aloittaa pyörätuolikoripallon pelaaminen?

– No, tietysti löytyy varmaan yleisin vastaus, se on hyväksi terveydelle, mutta tämän tyyppiset vastaukset ovat tylsiä ja käyvät melkein kaikkiin muihinkin lajeihin. Uskon, että Suomi tarvitsee ahkeria pyörätuolikoripallon pelaajia, jotka voivat pelata yhdessä, kasvattaa hyvän joukkuehengen ja päästä paralympialaisiin. Kaikille tutun Leo-Pekka Tähden pitäisi mielestäni kannustaa nuoria pelaajia pääsemään samoihin tavoitteisiin kuin hän.

teksti: Niklas Joukainen, L-VS:n tet-harjoittelija

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>