Mottisen tilalla paljastettiin Vanajaveden pinnan korkeuskilpi

Kilven on valmistanut lempääläinen Harri Toivola (oik.) ja sen on kustantanut Mottisen tila. Idean isä Hannu Tapola vasemmalla.

Mottisen tilalla Lempäälässä on 1. elokuuta Suomi 100 -teemaan liittyen paljastettu rantakallioon kiinnitetty kilpi kertomaan, mikä oli Vanajaveden pinnankorkeus ennen 1700-luvulla tapahtunutta Kuokkalankosken perkausta.

Paljastusta oli todistamassa ja Hannu Tapolan pitämää paljastuspuhetta kuulemassa Kirsti Isotalon johdolla pyöräilleet kotiseuturetkeläiset. Tapola mainitsi vedenpinnan olleen aikoinaan nelisen metriä nykyistä tasoa korkeammalla.

– Kuokkalankoskien perkaus aloitettiin vuonna 1757 Ruotsin valtion toimesta paikallisten maanomistajien painostuksesta, tavoitteena vähentää tulvahaittoja. Toisen kerran perkauksia tehtiin vuonna 1773.

Perkauksia jatkettiin Venäjän vallan aikana 1800-luvulla useaan kertaan tavoitteena edelleen tulvien vähentäminen, maanviljelysmaan lisääminen ja koskien laivaliikenteen edellytysten parantaminen.  Perkauksia tehtiin aluksi vuosina 1818–23 ja 1825–26. Töissä oli venäläistä sotaväkeä sekä oman paikkakunnan ja muualta tullutta palkkaväkeä. Lempäälän, Sääksmäen, Kalvolan ja Akaan talolliset määrättiin töihin viideksi päiväksi. Töitä jatkettiin vuonna 1857 ja 1860-luvulla.

Viimeisimpiin perkauksiin osallistui talollisia mm. Sääksmäen, Hattulan, Kalvolan, Tyrvännön ja Vanajan pitäjistä.

– On arvioitu, että 1700-luvun ja 1800-luvun Kuokkalankoskien perkauksilla veden pinta on laskenut neljä, viisi metriä alkuperäisestä tasosta. Kirsti Arajärven Lempäälän historia -kirjassa arvioidaan Vanajaveden pinnan laskuksi viisitoista jalkaa.

Lempäälässä vanhat vesirajat ovat Tapolanm mukaan yhä näkyvissä maastossa. Ne huomaa, jos osaa lukea maisemaa.

Kuokkalankoskien perkaus on ollut aikanaan suuri ympäristöön vaikuttava toimenpide, mikä vaikutti koskien yläpuolisen Vanajaveden korkeuteen koko vesistön alueella aina Turenkiin ja Hauholle asti.  Perkauksien seurauksena vedenpinnan laskiessa paljastui uutta maata, jota voitiin ottaa viljelyskäyttöön, tosin tulvat haittasivat edelleen. Aiemmasta vesirajasta saa käsityksen mm. Ruotsin vallan aikaisesta ns. kuninkaankartasta vuodelta 1781. Nykypäivänä veden pinnan korkeusero esimerkiksi Lempäälän Ahtialanjärven ja Hämeenlinnan Miemalanselän välillä on vain 10 senttiä.

– Monelle nykypäivän lempääläiselle tämä lähihistoriaan liittyvä Kuokkalankoskien perkaus on tuntematon ja outo asia.  Tämän vuoksi on haluttu pystyttää muistokilpi kertomaan ja konkretisoimaan Lempäälää lähes kolmesataa vuotta sitten. Se on myös kunnianosoitus menneille sukupolville uhrauksista ja raskaasta fyysisestä työstä.

Mottisen tilan päärakennus on aikoinaan rakennettu Lempoisten vuonna 1836 tapahtuneen palon jälkeen muinaiselle asuinpaikalle ja vanhalle Vanajaveden rantapaikalle.

Kommentit (4)

  1. Veikko Kuumola

    Kannattaa lukea teos Herman Kauffmann Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä luvusta Ilmarisen matka Hämeenlinnaan. Tuo matka Ilmariselle oli Venäjän kruunun lsivan luovutusehto Tampellan höyrylaivalle. Hupaisa kertomus onkin….

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?