Vähässä uskollisia – entä paljossa?

Luukkaan evankeliumissa (16:10) Jeesus sanoo: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka
on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa.”

Usein kuulee sanottavan, että kun luottamuksen kerran menettää, sitä ei voi enää saada takaisin. Totuuden siemen
tuossa kyllä on, eikä niin kovin pienikään siemen. On hirvittävän vaikeaa luottaa enää uudestaan, jos on kerran tullut
pahasti satutetuksi ja petetyksi.

Me olemme kuitenkin ihmisiä. On syvästi inhimillistä mokata. Tahallamme tai tahattomasti petämme luottamuksen
kerta toisensa jälkeen, milloin oman itsemme luottamuksen, milloin toistemme ja niin hyvin usein myös Jumalan.
Vaikka luottamuksen takaisin saaminen on vaikeaa, ei se kuitenkaan ole täysin mahdotonta. Anteeksiantamisen ja –
saamisen voima on ihmeellinen. Se antaa meille mahdollisuuden aloittaa alusta ja yrittää taas parhaamme. Kunpa
voisimme antaa anteeksi toisillemme ja myös itsellemme siitäkin huolimatta, että olisi tullut mokattua jo liian monta
kertaa. Niin Jumalakin toimii. Hänellä riittää rakkautta meitä kohtaan loputtomasti, kun me vain tunnustamme
syntimme ja kadumme mokiamme. Luojan kiitos, hän ei laske, milloin olemme mokanneet niin monta kertaa, että
anteeksiantamisen saldo on loppuun käytetty.

On todella surullista, kuinka äkkiä me lopetamme ymmärtämisen ja olemme jo valmiiksi varmoja, että taas tuo toinen
mokaa, turha edes odottaa mitään muuta. Surullista tämä on siksi, että tämän kaltaiset ”ennustukset” alkavat toteuttaa
itseään hyvin nopeasti. Miksi enää edes yrittää, jos kukaan ei kuitenkaan usko, että ehkä tällä kertaa en mokaakaan.
On sekin syvästi inhimillistä, että turhaudumme, emmekä usko enää, sehän on oman itsemme suojelemista. Eipähän
satu pettymys niin paljoa, kun sitä tietää jo odottaa.

Mutta silti. Kaikki me mokaamme joskus, useimmat meistä vieläpä aika usein. Kaikki me tarvitsemme
anteeksiantamusta ja armollista katsetta. Tuskin kukaan on niin yksinäinen kuin hän, jota ei kukaan koskaan katso
armollisin ja rakastavin silmin. Raamatussa meitä kehotetaan olemaan valmiit armahtamaan muita niin kuin Jumalakin
armahtaa meitä (Luuk. 6:36). Helppoahan se Jumalalle on, kun on kaikkivaltias ja kaikkea, mutta ei se estä meitä
vajavaisia ihmispolojakin yrittämästä.

Näin syksyllä, uusien alkujen aikana, tässä on meille kelpo haaste; Annetaan vielä kerran uusi mahdollisuus, uskotaan
toisistamme ja itsestämme hyvää, katsotaan rakastavin, armollisin silmin vastaantulijoita, kanssakulkijoita ja omaa
peilikuvaamme. Harjoitellaan olemaan vähässä luottamuksen arvoisia, luottamaan vähässä, ja niin sitten sillä
paljollakin on huomattavasti parempi mahdollisuus toteutua.

Mari-Anne Luukas

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>