Lukijoiden vauvatarinat ovat täynnä tunnetta

L-VS pyysi lukijoitaan lähettämään tarinoita ja vauva-aiheisia valokuvia vauvan päivän kunniaksi. Tässä lukijoiden ajatuksia pienokaisista.

Ei itsestään selvää

Meille vauvan saanti ei ollut itsestään selvää. Siihen tarvittiin lukuisia ultra käyntejä, erilaisia lääkkeitä, pistoksia ja toimenpiteitä. Jännitystä, kipua, pelkoa sekä kyyneleitä. Siihen kuului toivoa ja onnen hetkiä. Odotusta, ja suurien toiveiden täyttymystä. Siihen tarvittiin pieni ihme.
Nyt näitä ihmeitä on kaksi, koeputkipoika sekä hänen luomu ihme pikkuveli <3

Onnellinen

Et ikinä enää saa lapsia, kohtu rakenteellisesti niin heikko – ei saatu kuntoon useammasta eri yrityksestä huolimatta. Saithan sentään yhden lapsen! Synnytit ihan itse! Ihanan pienen vauvan. Hänet, keskosen!

Niin sain ja niin synnytin. Olen saanut osakseni paljon onnea. Olen äiti! Haave toisesta lapsesta ei toteudu, syy on selvä. Ei tarvitse arvailla, tarvitsee vain hyväksyä. Yksi lapsi. Ihana lapsi. Hataran alun jälkeen, helppo lapsi. Olen onnellinen.

Aikaa kului ja totuin ajatukseen kolmihenkisestä perheestä. Asia oli hyväksytty, vauvatarvikkeet kierrätetty, elämää eteenpäin suunniteltu -kolmistaan.

Tuli meidän vuosipäivä! Seitsemän vuotta! Juhlimisen arvoista! Ennen ravintolaan lähtöä ahdisti, kuvotti ja pyörrytti. Tuntui ihmeelliseltä. Tuntui tutulta.
Hetkinen, miten niin tutulta?Pitäisikö vai eikö pitäisi?

– Kaksi viivaa!! Ei ole mahdollista!
EI O-LE MAH-DOL-LIS-TA! EI! Lääkärin ”määräys”: Ei lapsia enää!

Ei ravintolaa, ei hyvää ruokaa.
Tuli muuta pureskeltavaa!

– Suunnilleen 10vkolla raskaana!
– Mitä?
– Kesävauva!
– Meille? Meitä on jo kolme!
– Ei, teitä on kohta neljä!

Oli peruutettava ajatuksissa. Oli maisteltava ajatusta. Pureskeltavakin! Oli totuteltava, oli hyväksyttävä, oli kierrätettävä vauvatarvikkeet takaisin. Oli suunniteltava elämää eteenpäin – nyt nelihenkisenä.

Alkujärkytyksen jälkeen puro kirkastui. Vauva! Kyllä! Meille! Kyllä! Kesävauva! Kyllä! Ihanaa! Sisarus-suhde!
Se on sittenkin totta!

Totta se sitten olikin, ihana pieni vauva. Ihan pikkiriikkinen. Talvivauva, ennenaikainen vauva, keskonen. Toinen. Meidän vauva, josta tänäkään päivänä lääkäri ei tiedä, miten ihme on voinut saada alkunsa.

Nyt tulee kohti kädet levällään, jalat juoksuaskeleissa, auringot silmien paikalla. Ihmekös tuo?
Kyllä, juuri se!

Surusta eteenpäin

Meille syntyi elokuussa 2016 täydellinen pieni poika, joka kuoli synnytyksessä, olisi ollut perheen viides lapsi.
Suru oli aivan käsittämätön.
Tammikuussa 2017 tehtiin positiivinen raskaustesti, odotettiin innolla.
Sitten rakenneultrassa (olisiko ollut maalis tai huhtikuussa) selvisi, että lapsia tulisikin kaksi. Laskettu aika olisi 1.10.2017.
Siitä erittäin kiitollisena meille syntyi 30.8.2017 kaksi poikaa.
Eli nyt meillä on seitsemän lasta, kaksi tyttöä (2ja 6v) ja  viisi poikaa,joista yksi on enkeli (15 ja 11v ja 21 päivää.)

teksti: Maria Kinnunen

Mökiltä syntymään

Entinen lempääläläinen. Marraskuussa 1986 oltiin tultu edesmenneitten vanhempieni ns. kesäasunnolle Moisioon viikolopun viettoon kahden isomman lapseni ja mieheni kanssa, koska oli isäpäiväviikonloppu.

Isänpäivänä vähän ennen puoltapäivää alkoi tuntua, että vauva tekeekin tuloaan jo kuukautta aiemmin. Puolen päivän aikaan pakattiin lapset autoon ja kohti Tamperetta. Tayksissa mies jätti mut ensiavun ovelle lähti viemään autoa parkkiin.

Minä ensiavun puolelle ja siinä vastaanottoavustajalle kerkesin sanoa, että vauva syntyy nyt. Talvitakki päällä paareille ja vastaanoton nainen työntään mua hissiin. Itse olin pääpuoli hississä ja muu osa hissin ulkopuolella, kun vauva tulla tuiversi maailmaan. Sen verran vastaanotto avustaja ehti toimia, että saatiin sukkahousut pois tieltä.

Siinä sitten vastaanoton täti soitti synnärille, että tullaan ylös vauvan kanssa. No, siinähän sitten ylhäällä oli pällistelijöitä ja päivittelijöitä enempi ja vähempi. Vauva voi mainiosti ja äiti myös. Isä ja sisarukset tiedustelivat vastaanotosta,että missähän minä olen. Olisi ollut kiva ikuistaa isän ilme, kun nainen toivotti hyvää isäpäivää, teillä on pieni tytär.

Koko touhuun meni vajaa puolituntia. Mökiltä syntymään. Lapsen syntymätodistuksessa on kellon alkana noin 12.30, kun eihän kukaan siinä ollut muistanut kelloa katsoa, kun syntyi. Siihen aikaan ihmeellinen asia, mutta nykyään ei enää kummoinenkaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?