Koskettimien alta löytyy monenlaisia yllätyksiä

Pianonvirittäminen on tarkkaa työtä, joka vaatii monenlaista osaamista. Kuvassa pianonvirittäjä Paavo Rahkila ja neuvostoaikainen venäläinen piano. Kuva: Annika Eronen

Kuvitellaan, että eteesi kannettaisiin piano ja sinun pitäisi virittää siitä kaikki a-sävelet. Ilman mitään aikaisempaa kokemusta, tietenkin. Sen jälkeen äänigeneraattorista tuotettaisiin tietyntaajuista siniääntä ja tehtävänäsi olisi saada toinen äänigeneraattori viritettyä täsmälleen samalle taajuudelle. Ei kelpaisi, jos ääni olisi oktaavia ylempi tai alempi. Sitten testattaisiin, kuinka hyvin hahmotat intervalleja ja lisäyllätyksenä olisi vielä palikkatesti: saisit purkaa osan pianon koneistosta ja sen jälkeen koota sen takaisin, yhdeksi kokonaisuudeksi.

– Kyllähän sen luonnollisesti vielä osiin sai, mutta sitten kun se piti vielä saada koottua takaisinkin,  naurahtaa 37-vuotias lempääläinen pianonvirittäjä Paavo Rahkila.

Rahkila oli yksi niistä viidestä, jotka vuonna 2009 hyväksyttiin Espoon keskuspuiston ammattiopiston pianonvirityslinjalle. Nykyisin linja toimii Helsingin konservatorion alaisena Lauttasaaressa. Kylmäkoskelta kotoisin oleva Rahkila kasvoi maatilan rauhassa, jossa kylvöhommat ja traktorilla ajaminen tulivat tutuiksi. Pianonsoiton hän aloitti jo lapsena samaan aikaan kaksoissiskonsa kanssa ja suoritti siitä myöhemmin osana musiikkiteknologiaopintoja D-tutkinnon.

 

Pianonvirittäjäksi Rahkila päätyi muutaman mutkan kautta. Lahjakas nuorukainen opiskeli ensin pitkän matematiikan ja fysiikan lukiossa ja lähti sitten TTKK:hon lukemaan tuotantotaloutta. Siellä hän huomasi, että kaipasi myös luovuutta tulevaan työhönsä. Rahkila oli pianonsoiton lisäksi opetellut kouluaikoina soittamaan bassoa ja nyt hän huomasi saavansa musiikista sen, mitä luonnontiede ei pystynyt tarjoamaan.

– Keskeytin opinnot ja hain pianonvirittäjälinjalle tuonne Espooseen, Rahkila sanoo.

– Lisäksi olin jo keikkaillut pitkään In the mood -nimisessä bändissä. Soitan siinä edelleen bassokitaraa ja kontrabassoa.

In the mood valittiin vuonna 2008 tanssiorkestereiden Suomen mestariksi, ja solistina yhtyeessä toimii Tangomarkkinoilta tuttu finalisti Suvi Karjula. Yhtye kiertää Suomea sadan keikan vuosivauhtia, joten tekeminen ei Rahkilalta aivan heti lopu kesken.

Pianonvirittämiseen Rahkila suhtautuu lähes yhtä suurella intohimolla kuin musiikin esittämiseen. Virittäminen ei ole aivan niin yksinkertaista kuin voisi äkkiseltään ajatella. Jokainen piano on erilainen ja niissä on yksilökohtaisia eroja.

– Puhutaan niin sanotusta pianon inharmoniteetista. Soiva sävel koostuu perusäänestä ja yläsävelsarjasta. Sarjan äänien taajuudet ovat perusäänen taajuuden monikertoja. Pianossa yläsävelet ovat aina hieman teorian mukaista taajuutta korkeammalla.

Juuri yläsävelsarjat saavat aikaan sen, että jokainen piano soi vähän eri tavalla.

– Steinwayssa inharmoniteetti on aivan erilainen kuin vaikkapa Yamaha-pianoissa, Rahkila miettii.

Viritystilanteessa Rahkila kuuntelee kahden äänen huojuntaa ja suorittaa sitten jokaisen oktaavin matkalla oikeanlaisen, mahdollisimman tasaisen virejaon. Maallikolle huojunnan kuunteleminen on haastavaa, varsinkin kun pitäisi vielä laskea, montako kertaa sävel ehtii sekunnin aikana huojua.

– Kyllä se koulutuksen alkuvaiheessa tuntui mahdottomalta kuulla. Mutta niin sen vain oppi, Rahkila virnistää.

Oli piano sitten uusi tai vanha, Rahkila tekee aina parhaansa, että se saadaan viritettyä soittokuntoon. Kaikenlaisia yllätyksiä tulee vastaan. Esimerkiksi viritettävänä oleva vanha neuvostoaikainen piano on syönyt koskettimiensa alle kasan kolikoita, joulukalenterin luukkuja, ison kasan pölyä – ja sim-kortin.

– Itselläni on sata vuotta vanha piano, jonka olen korjannut uudestaan soittokuntoon osana pianonvirittäjän opintoja. Koskettimien alta löytyi kuolleita toukkia. Niitä sitten puhdisteltiin sieltä kumihansikkaat kädessä.

Useita kuukausia kestänyt korjaus kuitenkin kannatti.

– Nyt tuo piano kestää toivottavasti taas seuraavat viisikymmentä tai sata vuotta ennen seuraavaa isompaa remonttia, Rahkila arvelee.

Etyde-merkkisen pianon sisältä löytyi roskien lisäksi suuri määrä pölyä. Kuva: Annika Eronen

Piano on hyvä virittää säännöllisesti. Jos virittämisestä on kulunut kauan, pianon vire ei välttämättä säily tai virittäminen joudutaan tekemään kahdessa erässä. Tavalliset elämänäänet saavat virittämisen aikana talossa kuulua, mutta esimerkiksi imuroiminen haittaa virittäjää työssään. Tähänkin tosin virittäjäkoulutuksessa paneudutaan.

– Opettaja pyysi käytävään, jossa oli piano ja sanoi, että alapas virittää. Sitten hän pisti vieressä odottavan imurin päälle ja alkoi imuroida, Rahkila muistelee.

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>