"Tilanne on vakava todella monella tilalla"

Viime vuosien heikoin kasvukausi

MTK-Lempäälän puheenjohtaja Markku K. E. Mikkola on intohimoinen Zetor-mies. Jopa niin, että hän kävi voittamassa Zetor-kynnön maailmanmestaruuden 17. syyskuuta Roismalassa Sastamalassa. Mikkola onnistui uusimaan mestaruutensa, sillä useasti kisassa mukana ollut mies voitti maailmanmestaruuden myös vuonna 2016.

Kahdeksatta kertaa järjestetyssä kisassa tuomaristo arvioi kynnöt kuten varsinaisissakin kynnön  SM-kisoissa Fiskarsin Kynnä oikein -oppaan ohjeiden mukaan. Pisteitä sai kynnön avauksesta, suoraan ajosta, tasaisuudesta, traktorin käsittelystä ja palstan lopetuksesta.

Kilpailussa oli mukana kymmenen Zetoria. Vuosimallin 1957  vihreää 25A Zetoria ajeleva Mikkola oli Zetro-kynnön MM-kisoissa mukana yhdessä poikansa Matti Mikkolan, 16, kanssa. Kaksikko on käynyt tapahtumassa vuodesta 2009 saakka.

– Olemme olleet koko perhe Tyrwään Seudun Zetoristien jäseniä lähes koko sen olemassa olon ajan.

– Nytkin  sää suosi tapahtumaa, jossa oli toria ja markkinoita sekä esillä vanhoja työtapoja hevoskynnöstä lyhteiden itsesitojaan, sanoo Mikkola todeten, että vaikka voitto heltisikin, se irtosi vähäisemmällä pistemäärällä kuin vuotta aikaisemmin.

– Olot olivat niin huonot. Sade oli pehmittänyt maan.

 

Sade ja huonot ilmat ovat olleet maanviljelyn riesana koko tämän kasvukauden. Vilja on maanviljelijöille Mikkolan mukaan niin pyhä asia, että se yritetään korjata pelloilta pois keinolla millä hyvänsä. Nyt se ei kuitenkaan onnistunut.

Tällä kylmäksi ja sateiseksi muodostuneella kasvukaudella paljon satoa jäi korjaamatta, vaikka taloudellisessa

tärkeää olisi ollut saada ne talteen.

– Jo keväällä oli vaikeuksia. Sateiden takia viljat kylvettiin liian myöhään. Kun osa siemenviljasta saatiin maahan vasta kesäkuun puolella, sadon kypsyminen viivästyi. Myöhäisenkin kylvön voi hyvä kesä pelastaa, mutta nyt ei käynyt niin.

Yhtä huono kesä oli Mikkolan mukaan vuonna 1974, mutta silloin kuivahti edes syksyksi, jotta viljat päästiin korjaamaan pois.

– Tänä syksynä hyvät puintipäivät saattoi laskea yhden käden sormilla. Kasvun onnistumisessa paljon ratkaisi kylvön ajankohta. Vanha kansa sanoo, että päivä kylvökaudella vastaa viikkoa puintikaudella.

 

Markku K. E. Mikkola ja puoliso Marja Eskola kuuluvat Tyrvään Seudun Zetoristeihin. Kuva: Erkki Koivisto

Syyskylvöt onnistuivat paremmin.  Korjaamisessa maltti oli valttia. Kun Mikkola normaalisti pui syyskylvöjään heinäkuulla, ajankohta viivästyi nyt syyskuun puolelle.

– Puinnit on meillä tavallisesti ohi kuukaudessa. Nyt koneet olivat pihassa kolme kuukautta. Viimeinen puintiyritys tehtiin lumipyryssä. Sen jälkeen oli lumenaurausurakan vuoro.

Varsinkin kevätvehnää ja pitkän kypsymisajan vaativaa, valkuaisrehuksi tarkoitettua härkäpapua jäi paljon puimatta. Poikkeuksellisen hankalien säiden takia kokonaisuudessaan noin 10–30 prosenttia viljasadosta jäi tänä vuonna Suomessa puimatta. Tämä aiheuttaa MTK:n arvioiden mukaan sadan miljoonan tappiot viljelijöille.

– Määrällisesti satovahingot merkitsevät kolmasosan menetystä maanviljelijän tilipussiin, sanoo Mikkola korostaen sitä, että kuluttajilla on väärä käsitys siitä, mitä sato todellisuudessa merkitsee tilojen taloudelliseen tilanteeseen.

– Tällaisena huonona vuonna maanviljelijä joutuu lisäksi käyttämään paljon tavanomaista enemmän  tuotantopanoksia.

 

Osa sadosta ei kypsynyt lainkaan, osa viljoista lakosi ja iti pellossa. Isojakin peltoaloja jäi korjaamatta sen vuoksi, ettei pehmenneille pelloille ollut koneilla asiaa. Väkisin talteen saatu tavara oli märkää ja laadultaan niin huonoa, ettei se kelvannut leipäviljaksi, vaan päätyi rehuksi.

– Kuivatuskulut nousivat melkoisesti, kun öljyä kului tuplaten normaaliin verrattuna, ja hävikki oli suurta, sanoo Mikkola, joka ei osaa panna satovahinkoja ilmastonmuutoksen piikkiin.

Hänen mukaansa näin huono kasvukausi näyttää toistuvan 30 vuoden välein.

– Tämä oli pahin kaikista huonoista viime vuosista. Yhtä huono vuosi oli 1987. Vuodesta 1957 minulla ei ole kokemusta, mutta senkin sanotaan olleen huono vuosi.

Vaikka kotimainen leipäviljasato jäikin huonoksi, ei kuluttajalla ole Mikkolan mukaan syytä huoleen. Leipää riittää kaupan hyllyssä.

– Eikä leivän hinta nouse. Ruisleivän hinnasta rukiin osuus on alle kaksi prosenttia.

 

Lempäälässä on noin 150 toimivaa tilaa. Tuotantosuuntina ovat viljanviljelystilat, maitotilat, lihakarjatilat sekä metsätalous. Tilojen lukumäärä on vähentynyt jo pitkään. Lähes kaikilla tilallisilla on jokin liitännäiselinkeino.

– Koko valtakunnan tasolla neljä tilaa lopettaa toimintansa joka päivä. Se tarkoittaa sitä, että toistatuhatta tilaa lopettaa joka vuosi.

Tämänkertainen huono satokausi saattaa Mikkolan mukaan näkyä tilojen lopettamispiikkinä.

– Tilanne on oikeasti vakava todella monella tilalla. Tämä satokausi saattaa olla viimeinen naula arkkuun varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa tilan toiminnan jatkaminen on jo muutenkin ollut kiikunkaakun, sanoo Mikkola.

Katovuoden vaikutus heijastuu hänen mukaansa pitkälle eteenpäin. Miten maanviljelijä taloudellisesti selviää tällaisen vuoden jälkeen tulevista vuosista?

– Myös viljelysmaiden  kannalta on monta haastetta niiden palauttamiseksi entiselleen tällaisen sadevuoden jälkeen, tämäkin heijastuu monelle vuodelle.

– Siemenviljasta tulee varmaankin olemaan pulaa ensi keväänä, ja sen myötä hinnat nousevat. Huonosta tuloksesta huolimatta ensi kasvukauteen pitää kuitenkin löytyä niin siemenviljat, lannoitteet kuin koneet ja laitteet ja muut tuotantopanokset, jotka mahdollistavat uuden kasvun.

Mikkola muistuttaa, että karjatilallisilla jäivät rehut ja ruiskutukset tekemättä eikä kuivaa heinää saatu välttämättä tarpeeksi talteen. Laiduntamisolot olivat mitkä olivat.

Valtiovalta on luvannut tulla maanviljelijää vastaan energiaveropäätöksin. Sen sijaan toimia satovahinkojen johdosta ei ole luvassa. Markku Mikkola toivoo, että pankit viljelijän yhteistyökumppaneina ja lainanantajina olisivat tässä tilanteessa ymmärtäväisiä investointeja tehneitä maanviljelijöitä kohtaan. Joustoa olisi löydettävä.

– Taloudellinen ahdinko kuormittaa viljelijöiden henkistä jaksamista. Enää maaseudulla ei olla niin yhteisöllisiä kuin ennen, mutta nyt jos koskaan naapuriapu olisi ensiarvoisen tärkeää.

– Ainakin voisi käydä kysymässä, tarvitaanko apua. MTK:lla on ”Voimaa farmarille” -hanke, mutta kuka tahansa voi antaa henkistä tukea myös kaverilleen, sanoo Markku K. E. Mikkola, joka pitää ensiarvoisen tärkeänä, että Suomessa pyritään ilmasto-olosuhteista huolimatta ylläpitämään mahdollisimman suurta omavaraisuutta elintarviketuotannossa.

– Me maksamme EU-jäsenyydestä tolkuttomia summia Brysseliin. Maataloustuet ovat oiva keino saada osa rahavirrasta myös takaisinpäin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?