Erilainen eskarimatka!

Heitimme koulun pihalla kolikkoa siitä, että menemmekö bussilla vai kävellen. Heitto päätti, kävellen. Ylitimme kanavansillan korvia huumaavassa melussa, minkä aiheutti kanavan betonirakenteita työstävä painepiikkari.

Lähestyimme vanhaa lukiota jonka pihalla oli parkissa erilaisia ajoneuvoja, joukossa armeijan kalustoa. Tällöin heräsi se kuuluisa uteliaisuus, jolloin ehdotin Juliukselle, josko ”oikastaanko lukion kautta”. No mikä ettei.

Lukion alapihalla vastaamme käveli maastopukuinen henkilö, joka kertoi että on menossa armeijan harjoitus, eikä sovi pelästyä vastaantulevista sotilaista. Tunsin kädessäni puristuksen ja heti tuli mieleen jotta tämä on nähtävä. Saimme luvan jäädä seuraamaan harjoituksen etenemistä. Viereemme tuli upseeri/ herrasmies, joka läsnäolollaan varmisti meidän turvallisuutemme.

Eikä aikaakaa kun mäkeä vyöryi alas panssaroituja ajoneuvoja (monstereita), joiden suojassa etenivät sotilaspoliisit koirineen. Ajoneuvot ottivat pihalla omat asemansa ja niiden sisältä purkautui ulos joukkoja erilaisine varusteineen. Upseeri kertoi mieluusti harjoituksen kulkua, aina pieniin yksityiskohtiin, esimerkiksi kypärissä oleviin pieniin tunnuksiin, mitkä kertoivat toimijan tehtävän.

Kyseessä olivat erikoisjoukot, joiden koostumus oli monikansallinen. Kyseessä oli kuvitteellinen kemiallinen uhka, joten varusteet sen mukaiset, aina telakutjuin kulkevaa ropottia myöten. Selvisi myös se seikka, että normaaleita armeijan harjoituksia saa taltioida, mutta nyt kuvaaminen oli ehdottoman kielletty. Mikä suunnattomasti harmitti. Aika vierähti nopeasti, kunnes kiitimme ja päätimme jatkaa matkaa.

Hetken kuljettuamme tuli kanavatien täydeltä uusia joukkoja joilla oli tosi erikoiset asut yllään ja hihassa ”norskien” lippu. Tervehdimme heitä ja jatkoimme matkaamme. Kilometrin loppumatka sujui hiljaisuuden merkeissä, mitä ilmeisimmin nähdyn sulatteluna. Kotiin tultaessa piti ottaa muoviset sotilaat heti leikin aiheeksi, tottakai.

Jotenkin aistin että nuorimies pohtii jotain, kun on niin mietteliäs jo pitkään. Tulihan se sieltä esille. Kyllä se pappa oli hyvä kun oikastiin lukion kautta, sekä toteamus, että kyllä minäkin menen armeijaan kun siellä on paljon mielenkiintoisia asioita. Mutta en ikinä halua ampua ketään kohti. Tähän totesimme yhteisesti, pitää vain toivoa ettei koskaan enään tarvitse asein puolustaa maatamme. Antaa täysi kunnioitus sotiemme veteraaneille jotka aikanaan joutuivat luopumaan paljosta puolustaessaan maatamme. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Ps. en suosittele ketään poikkeemaan tutulta ja turvalliselta koulutieltä, mutta aistit tulee pitää aina avoinna.

Nimim. patriootti/poika

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>