Päivähoitolapsilla iloiset itsenäisyyspäiväjuhlat

Onneksi olkoon Suomi

 

Puhallinorkesterin soittaessa sai laulaa yhdessä mukana, tanssia tai olla tanssimatta. Lava oli vapaa. Kuva: Erkki Koivisto

– Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Suomi. Paljon onnea vaan.

Arviolta noin 500–600 Lempäälän päivähoitoyksiköiden 3–5-vuotiasta lasta ohjaajineen täytti Hakkarin liikuntahallin itsenäisyyspäivän aattona riehakkaan lasten itsenäisyyspäiväjuhlan merkeissä. He lauloivat yhteislauluna onnittelulaulun sata vuotta täyttävälle Suomelle tilaisuudessa juontajana toimineen, sinivalkoisiin Suomi-silmälaseihin Eero Lehtisen johdolla. Kuului hienosti.

Lapset saivat sinivalkoisen Suomi-munkin ja pillimehua. Moisiolaisille maistui. Kuva: Erkki Koivisto

Juhlayleisö oli sonnustautunut parhaimpiinsa. Harkittu yksityiskohta juhla-asuissa oli jokaisen kantama, missiasustakin tuttu airutnauha. Toisen olkapään yli kulkevan silkkinauhan värikoodi kertoi kätevästi kantajansa päiväkodin. Väriskaala oli laaja, sillä juhlayleisöä oli saapunut linja-autokuljetuksin yhdeksästä päivähoitoyksiköstä.

Kaikkien lasten pillimehun kera nauttima juhlamunkki oli sen sijaan samanvärinen: juhlaan kuuluvasti sinivalkoinen. Maistui varmaan hyvälle.

Varsin musiikkipitoinen juhlatilaisuus sisälsi tietysti myös juhlapuheen, jonka piti liikekaupungin pormestarinakin tunnettu Lehtinen. Kutsuvieraat tervetulleiksi toivottaneen Lehtisen sanoma oli, että itsenäisyys ei ole itsestään selvä. Se on hankittu isolla työllä.

– Te olette hieno yleisö ja tämä on oikein juhlava tilaisuus. Olen oikein otettu, kun teillä on oikein kunniamerkkejäkin, kehui Lehtinen muistuttaen nuorta kuulijakuntaansa, että kaveria ei kiusata eikä kaveria jätetä.

 

Kuljulaiset saapuvat juhlapaikalle. Kuva: Erkki Koivisto

Katsomolehterit, joille järjestyksessä ensin asetuttiin ryhmittäin istumaan, tyhjenivät nopeasti torvikoplan alettua soitannan. Tilaisuuden musiikista vastasi – ei enempää eikä vähempää kuin – vuonna 1927 perustettu, 18-henkinen viihdeorkesteri Partiolippukunta Tampereen Kotkien puhallinorkesteri, tuttujen kesken PLK.

Kokoonpanolla oli kiitollinen tehtävä viihdyttää juhlayleisöä, joka ei minkäänlaista lämmittelyä eikä urheiluparkettitanssilattialle maanittelua kaivannut. Biisien välitkin jammattiin.

Vaaleanpunaiseen frakkiin pukeutunut Lehtinen oli orkesterin soitannalle erityisen kiitollinen. Hän pääsi toviksi irtaantumaan häneen tarrautuneista ihailijoistaan:

Kukkaistytöt ojensivat Killi Jokilan johdolla tirehtöörinä toimineelle Eero Lehtiselle kukkasen. Kuva: Erkki Koivisto

– Eetu-Pelle! olivat fanit tunnistavinaan.

Aloituskappaleet olivat asiaan kuuluvasti reipasta marssimusiikkia, jonka tahdissa tanssittiin, kirmattiin ja ilakoitiin sujuvasti. Siinä vaiheessa, kun big band oli ohjelmistossaan edennyt suomalaiskansallisesta tuotannosta kansainvälisiin rytmeihin kuten Just A Gigoloon ja Y.M.C.A:han juhlayleisö oli aivan pähkinöinä. Kaikki airutnauhat eivät pysyneet menossa mukana.

Tilaisuuden orkesterilla oli samana päivä edessä vielä toinenkin keikka; Tampere-talossa. Selvästi Hakkarin liikuntahallissa viihtynyt orkesteri esitteli ennen sinne lähtöään nuorille kuulijoilleen ääninäyttein instrumenttinsa: huilu, klarinetti, alttosaksofoni, tenorisaksofoni, käyrätorvi, pasuuna, baritonitorvi, tuuba, neljä trumpettia, rummut ja muut lyömäsoittimet. Nuoren kuulijakunnan ehdoton suosikki norsun äänenb tuottanut pasuuna.

Tilaisuuden juontanut Eero Lehtinen oli sonnustautunut juhla-asuun. Kuva: Erkki Koivisto

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>