Yksityistäminen etenee määrätietoisesti

Terveyspalvelujen yksityistäminen etenee useilla rintamilla. Jopa vähäpätöisiltä näyttävät yksittäiset linjaukset voivatkin yhdessä osoittautua mittavaksi yksityistämisprojektiksi. Ensinnäkin kuntien talous on ajettu kuralle valtionosuuksia leikkaamalla sekä lisäämällä kuntien velvollisuuksia. Tämä on pakottanut kuntia ulkoistamaan palvelujaan.

Neljän Meri-Lapin kunnan päätös ulkoistaa terveydenhoitonsa terveysjätti Mehiläiselle on miljardin euron ulkoistus. Myös tietoinen soten alibudjetointi ohjaa potilaita yksityiselle sektorille. Tiukalla alibudjetoinnilla perustellaan leikkaukset kuntien lakisääteisiin palveluihin. Erityisesti ennaltaehkäisevä perusterveydenhuolto kärsii ja se kostautuu moninkertaisena erikoissairaanhoidon kustannuksina.

Lyhytnäköinen säästö tulee yleensä kalliiksi. Alibudjetoimalla varhaiskasvatusta joudutaan lapsien määrää ryhmissä kasvattamaan. Varhaiskasvatuksesta on tulossa mittavaa liiketoimintaa, joissain kunnissa jopa 40 % on jo siirtynyt yksityisiin päiväkoteihin. Laitospaikkojen vähentäminen terveyskeskuksista ohjaa ikääntyviä monikansallisten hoivayritysten asiakkaaksi. Varsinkin, kun tarvittavaan kuntoutukseen ei kunnilla riitä resursseja.

Kurjistuva kuntatalous karsii julkisia palveluja ja jonot kasvavat. Samanaikaisesti meneillään olevat palvelusetelikokeilut ohjaavat asiakkaita jonoista yksityiselle sektorille. On luonnollista, että maksukykyisetkin asiakkaat haluavat siirtyä julkisin varoin kustannetun maksuttoman palvelun pariin ja tämä onkin jo lisännyt palvelujen kysyntää.

Moniongelmaiset asiakkaat, joilla on vaikeita sairauksia tai tarvitsevat lisäksi sosiaalipalveluja, rajataan pois palvelusetelin piiristä. Tämä johtaa siihen, että setelin käyttöön ohjautuvat helpot tapaukset samalla kun julkiselle sektorille jäävät edelleen vaikeahoitoiset ja kalliit tapaukset.

Valinnanvapausmalli Islannissa on laajempi kuin muualla ja terveyspalvelujen yksityistäminen on edennyt pitkälle. Se on johtanut siihen, että erikoislääkärit ovat perustaneet omat firmat, sairaaloiden asiantuntijat ovat siirtyneet yksityiselle puolelle ja julkisen terveydenhuollon varassa olevat krooniset potilaat ovat kärsineet. Kaikissa niissä maissa, joissa valinnanvapaus tavalla tai toisella on jo toteutettu, ovat terveyskustannukset suhteessa BKT:hen korkeammat kuin Suomessa.

Hännän huippuna on hallituksen ns. muutosrajoitin. Jos kunnan sote-kustannukset kasvavat seuraavan kahden vuoden aikana, se tulee pysyvästi vähentämään kunnan valtionosuuksia tulevaisuudessa. Tämän vaikutus on sama kuin alibudjetoinnin, sillä oikeutetaan – suorastaan pakotetaan julkisten palvelujen leikkaaminen.

Väki ikääntyy ja hoivan tarve tulee vääjäämättä kasvamaan. Kunnissa joudutaan ratkaisemaan kahden huonon välillä: jos kunnan sote-kustannukset kasvavat, se menettää pysyvästi valtionosuuksia. Jos taas välttämättömiä palveluja karsitaan, siirtyy lasku tulevaisuuteen. Ja potilaat monikansallisille yrityksille.

Riitta Kuismanen
Pirkkala

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>