Virta-kampuksella kaavailtiin tulevaisuuden Lempäälää

Yleisöä oli kiitettävästi neljään työryhmään. Kuva: Ahti Granat

”Strategisen yleiskaavan työpaja” oli torstaina 8. helmikuuta Virta-salissa iltaa kohti pidetyn yleisötilaisuuden virallinen nimi. Asialla olivat Lempäälän kunnan kaavoituksesta ja maankäytöstä vastaavat viranomaiset sekä kunnan tulevaisuusvaliokunta. Paikalle saapui yli viisikymmentä asiasta kiinnostunutta, kolmasosa heistä tosin viran ja luottamustoimensa puolesta.

Tulevaisuuden yleiskaavoituksen aikajänne on asetettu reilun parinkymmenen vuoden päähän. Tilaisuuden avaaja Hannu Tiensuu viittasi jo syksyllä 2017 aloitettuun prosessiin. Sen myötä järjestävä osapuoli on jo kuullut eri tavoin tulevaisuuden näkemyksiä kunnan järjestämissä tilaisuuksissa. Viimeksi oma pajansa oli Lempäälän nuorisovaltuustolla.

Yleiskaavan tulevaa strategiaa on virkansa puolesta hoitanut Katariina Pahkasalo. Hän viittasi Kangasalalla toteutettuun vastaavaan hankkeeseen. Keskeisenä ajatuksena on saada kuntalaisten palautetta siitä, millainen on – tai millainen voisi olla – tulevaisuuden hyvä elinympäristö. Maakuntaa koskeva yleiskaava on jo hahmoteltu, joten Lempäälän kuntakohtainen strategia on valmisteluvuorossa. Tarkoitus on koota työpajojen palautteesta myös yleisön nähtäväksi konkreettinen kaavoitusvisio tulevalle 20 vuodelle.

Ykkösryhmän tuotos fläppitaululla. Kuva: Ahti Granat

Työmenetelmä oli perinteinen: paikalle saapunut yleisö jaettiin neljään työryhmään. Tulevaisuusvaliokunnan jäsenet osallistuivat kuhunkin ryhmään omalla panoksellaan. Ryhmille annetut työnimet olivat vain viitteellisiä. Reilun puolen tunnin työstämisen jälkeen kokoontunut purku nimesi aiheet uudelleen, kukin ryhmä oman dynamiikkansa mukaisesti.

Ykköstyöryhmän avainsana oli ”lähellä”. Ryhmä oli halunnut täsmentää sitä asteen verran, eli ”lähemmäksi”. Joukko oli pohtinut strategista kaavoitusta suhteessa mm. kulkuyhteyksiin, palveluihin sekä luontoon. Tulevaisuuden kulkumuodot sisälsivät paitsi asemayhteydet, myös välineistöä kuten robottibussit, polkupyörät ja yhteiskäyttöautot. Ratikkaakaan ei ryhmässä unohdettu (vaikka Tampere vasta suunnittelee pistorataa hieman Lempäälän suuntaan, eli Hatanpäälle päin). Nauhataajamana kunnan on otettava tulevaisuuden strategiassaan huomioon vahvasti myös sen Tampereen suunnassa kehittyvät asutuskeskukset ja niiden tarpeet.

Työpaikat, asuminen ja palvelut -kombinaatio oli ykkösryhmän kaavailussa keskeinen lähtökohta. Ryhmä panosti myös luonnon omaan tarjontaan. Luontoreittejä voisi olla muitakin kuin nykyinen Birgitan polku. Pyöräteitä ja pyöräilyreittejä toivottiin saatavan lisää myös tulevaisuuden kulkuyhteyksiä ja virkistystä tuomaan.

Harri Länsipuro tulevaisuusvaliokunnasta esitteli ykkösryhmän tuotosta. Kuva: Ahti Granat

Toinen työryhmä oli ottanut avainsanakseen ”kotona”. Tiivistynyt näkemys sisälsi myös nykyistä tiiviimmän yhdyskuntarakenteen. Kaavoitusta, jonka tuloksena syntyy erillisiä, palveluista etäällä olevia asuin- ja asuntoalueita, pidettiin jo menneen ajan ilmiönä. Ryhmä oli niinikään halunnut katsoa Lempäälän rakentumista nauhataajaman näkökulmasta. Toisaalta alueita ”ei haluttu tupata liian täyteen”, mutta ryhmän idea sisälsi selkeitä kasvavia asutuskeskuksia, kuten Kulju ja Sääksjärvi. Samalla, tiivistämistavoitteen ohella, pitää kuitenkin säilyttää inhimillinen kokonaisnäkemys luonnon ja asumisen harmonisesta suhteesta. Tällainen keidas tulevaisuuden kaavoitukseen löytyisi mm. Sääksjärven itäpuolelta.

Kakkosryhmä halusi lisäksi kohottaa kunnan yleisilmeen viihtyisyyttä sallimalla rakennustyylien monimuotoisuus. Joskushan tuo monimuotoisuus on enemmän katsojan silmässä, mutta ryhmä lienee tarkoittanut sitä, että harmoninen kokonaisuus voi syntyä myös monimuotoisuuden kautta. Työryhmä kannatti myös ”eläviä” haja-asutusalueita sekä olemassa olevan infran, eli rakennetun ympäristön hyödyntämistä. Maa-aineksia pitäisi kierrättää ja hyödyntää pääasiassa siellä ja sieltä, missä rakennusmaita myllätään tulevan rakentamisen tieltä.

Kolmas työryhmä oli nimennyt olleensa ”ulkona”. Sen näkemyksessä oli keskustan asumisen tiivistämistä, mutta se sisälsi myös runsaasti ekologisia piirteitä, kuten puurakentamisen suosiminen. Ryhmä oli muutenkin asumisesta suoraan luontoon pääsemisen linjoilla, mikä käsitti myös rakennetun lähiluonnon, eli puistomaisen ympäristön. Elämysmatkailun kiinnostus voisi ohjata myös ykkösryhmän ajatusten tapaan retkeilyreittien laajentamiseen ja siten terveellisten elämäntapojen levittämiseen. Digitaalinen kehitys tuo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi luonnossa suunnistamiseen, kunhan strateginen kaavoitus sellaiseen luo riittävät puitteet. Koulut ja koulurakennukset voisivat jatkossa olla paljon enemmänkin kylien vapaaehtoisten toimintojen keskiössä.

Pirkkalan suunnan kasvusuunnitelmat olivat myös puhuttaneet, samoin esteettömät kulkureitit ja poikittaisliikenne. Ryhmä kaipasi lisää bussiyhteyksiä ja painotti samoja nauhataajaman palvelujen ja asumisen tarpeita kuin edeltävät esityksetkin. Erityisen ja yllättävänkin huomion ryhmä oli tehnyt tulevan kaavoituksen ja rakentamisen Lempäälää korostavasta piirteestä: miltä Lempäälä näyttää ohikulkevasta junasta katsottuna?

Katariina Pahkasalo on vastuullinen Lempäälän kaavoituksen tulevaisuusstrategian kehittäjä. Kuva: Ahti Granat

”Business is bisnes” oli nelosryhmän motto. Lempäälän keskusta eli nykyinen kirkonkylä miellettiin kehitettäväksi asukkaiden ja tulevien asiakkaiden tarpeista. Pelkkä kauppa ei ollut silti mielessä vaan itse alueen elinvoima. Siihen liittyy puistomainen rakentaminen ja asuinrakennusten yhteyteen perustettavat ”kivijalkaliikkeet”. Elinvoimaa tuovat eri-ikäiset asukkaat, päiväkotilapsista vanhuksiin ja siltä väliltä. Myös hotellin tarvetta oli makusteltu. Marjamäen kehitys sisältää edelleen potentiaalia, teollisuudelle ja kulkuyhteyksille valmista rakennetta. Ryhmässä toivottiin Ideaparkilta kykyä kääntää näkyviä kasvojaan paremmin moottoritielle päin. Rakentamisen on perustuttava siihen, että kaavan tehokkuus myös toteutuu. Ideaparkin alueelle olisi ryhmän mukaan mahdollista harkita myös nk. toimistohotellia, josta on jo muutamia esimerkkejä muualta.

Vastakohtana omalle keskustan tiivistämiselle ja bisnesajattelulle tämä ryhmä oli myös maaseuturakentamisen kannalla. Sen mielestä rakentamisen olisi oltava siellä väljempää ja sallivampaa. Siten maaseutukin saisi uusia asukkaita ja uutta elinvoimaa. Lopuksi työryhmästä muistutettiin Kuljun kylätaajaman olemassaolosta sekä vesistöjen ympäröimien Lempäälän rantojen ”avaamisesta” paremmin kuntalaisille.

Katariina Pahkasalo kiitteli ryhmien ahkeraa panosta. Hän jätti ilmaan leijumaan kiehtovan kysymyksen: onko Lempäälä vielä itsenäinen kunta vuonna 2040? Tulevaisuusvaliokunnan edustaja Hannu Tiensuu puolestaan lupasi, että tähänastisesta laajasta työpajatoiminnasta ja niiden tuotoksista saadaan kunnan nettisivuille asianmukaista konkretiaa. Kunta päättäjineen ottaa strategiaan kantaa myöhemmin loppukesästä tänä vuonna.

 

Ahti Granat

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>