Yhteiskoulun alueen uudelleenkaavoituksesta

Uudelleenkaavoitushanke näyttää, ettei Lempäälän nykyinen kaavoitusjohto tunnista, mistä puheena olevan alueen kaavoituksessa on kyse.
Suomen itsenäisyyshanke kanavoitui ensinnä Nuorisoseuraliikkeen kautta. Tämä on peruste säilyttää ja varjella paikallisia Nuorisoseurantaloja. Haparaisten Nuorisoseuran talokin olisi ansainnut paremman jatkumon, kuin toiminnan harrikkakauppana.
Sitten on Työväentalot, jotka myös ovat virkamiesvallan ja työnantajavallan vastaisen yhteistahdon osoituksia ja siksi säilytettäviä.
Sen jälkeen ovat Suojeluskuntatalot, jotka myös ovat suomalaista ja pohjoismaista valtiomallia tukemaan syntyneen yhteistahdon osoituksia. Lempäälässä tämä tarkoittaa vuonna 1932 valmistuneen Suojeluskuntatalon eli nykyisin Manttaalitaloksi nimetyn kiinteistön varjelua. Kiinteistö on muuten aina ollut ja on edelleen maa-kiinteistörekisterissä nimeltään Suojeluskuntatalo. Se johtunee siitä, ettei Valvontakomission venäläinen johto tiennyt sellaista olevan olemassakaan, kun Venäjällä tai Neuvostoliitossa ei sitä ollut.
Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulu on seuraava yhteistahdon osoitus. Molemmat kunnat olivat hankkeessa mukana, mutta pelkästään niiden voimavaroilla koulua ei olisi 1950 luvun alussa saatu aikaiseksi.
Vuonna 1957 valmistunut uudisrakennushanke kannatusyhdistyspohjaisena oli Lempäälässä ja Vesilahdella hyvin mittava. Se myös vaati mukana olevilta henkilöiltä paljon aikaa ja vastuunkantoa.
Muistan itsekin syksystä 1957 alkaen yhteiskoulua käyneenä erään yksityiskohdan koulun pyörittämisestä kannatusyhdistyksen toimesta. Kävin nimittäin koko kouluaikani, toisin kuin sisarukseni, kotona lounaalla.
Tuolloin 1950 ja 1960 luvuilla ei ollut kännyköitä, mutta lankapuhelin oli.
Koulun pyörittämisessä valtionavuilla oli suuri merkitys. Valtio ei niitä kuitenkaan lupaamissaan määräajoissa aina maksanut ja koulun opettajat sekä muu henkilöstö uhkasivat jäädä palkkojaan paitsi.
Meillä soi puhelin lounaspöydässä istuessamme, rehtori Karanko soitti ja kertoi ettei valtionapuja ole tullut ja palkat pitäisi maksaa huomenna tai ylihuomenna. Tästä seurasi, että isäni vaihtoi vaatteet ja lähti Säästöpankkiin pankinjohtaja Soinin puheille. Karanko oli Soinin kanssa sopinut vekselin ottamisesta palkkarahoihin, muttei pelkkä Kannatusyhdistyksen nimi riittänyt pankille, vaan vekseliin piti vetää nimensä myös yksityisten takuumiesten, joista isäni Sakari Tapola oli yksi.
Ketä olivat muut, en tiedä, meillä ei asiasta enemmälti juuri puhuttu. Asian merkityksenkin ymmärsin vasta koulusta lähdettyäni. Tätä vekselivetoisuutta jatkui monta vuotta.
Kun Lempoisten ensimmäinen kansakoulurakennus, jossa yhteiskoulukin alkuvuodet toimi, on purettu, pitää kaikki vaihtoehdot, joissa Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulun rakennus purettaisiin, hylätä kaavoituksessa.

Mikko Tapola

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>