Nurmolaisten hyökkäys epäonnistui Kelhossa

Nurmolaisten ensimmäisen komppanian kolmas joukkue.  komppania 3. joukkue. Kuva kirjasta Lapualaiset vapaussodassa.

Osin nurmolaisista koostuneen 1. jääkärirykmentin 2. pataljoonan 1. komppania vuoden 1918 sotaan lähdön tarkoituksena oli ”mennä ajamaan ryssä pois Suomesta” tosin tietäen, että vastassa on venäläisten aseistamia ja tukemia suomalaisia.

Ensimmäinen komppania koostui etupäässä ylistarolaisista ja 48 nurmolaisesta muiden ollessa lähikunnista. Komppanian päällikkö oli Ragnar Nordström.

Komppania lähti 27. maaliskuuta kohti Seinäjokea. Vilppulassa alkoi näkyä sodan merkkejä. Suinulan asemalta alettiin marssia 28. maaliskuuta kello 21 kohti Kangasalaa, jonne saavuttiin puolenyön jälkeen.

Aiemmin valta oli vaihtunut Lempäälässä, kun valkoiset olivat 24. maaliskuuta vallanneet Lempäälän kirkonkylän. Rata oli katkaistu etelä- ja pohjoispuolelta, joten Tampereen punaisilla ei ollut junayhteyttä etelään eikä panssarijuna päässyt kirkonkylään kummastakaan suunnasta. Pääjoukot, 3 000 miestä, marssivat 20 kilometriä Lempäälästä Tamperetta valtaamaan kokien matkalla taisteluja. Lempäälän kirkonkylän valtauksen jälkeen rintama siirtyi kirkonkylän eteläpuolelle.

 

Punakaarti alkoi koota Lempäälään pystyvimmät ja kokeneemmat joukkonsa päällikkönään pietarilainen Eino Rahja, joka oli toiminut aiemmin Leninin henkivartijana ja aseiden hankkijana Neuvosto-Venäjältä. Hän oli vakaasti päättänyt murtautua saartorenkaan läpi Tampereen avuksi.

Panssarijunat pääsivät etelästä lähelle Lempäälää aiheuttaen tuhoa. Punaisilla oli myös käytössä tykkejä ja lentokone. Taloja paloi pommituksissa. Valkoisten rintama kahden puolen rataa etelään oli lujilla. Tästä johtuen Lempäälästä Tampereelle lähteneitä pääjoukkoja korvaamaan komennettiin Kangasalle saapunut 1. jääkärirykmentin 1. ja 2. pataljoona. Pataljoonat alkoivat marssia 31. maaliskuuta kello viisi Roineen jäätä myöden. Kurunlahdelta noustiin Lempäälän vanhalle maantielle.

Illalla kello 21 pataljoonat saapuivat Lempäälään marssittuaan 30 kilometriä.  Toisen pataljoonan esikunta sijoitettiin Laikan kartanoon. Ensimmäinen komppania majoitettiin aluksi Hyssyn taloon lähelle Putkistoa. Seuraavana päivänä Lastusten työväentalosta tuli varsinainen majoituspaikka.

 

Lempäälän rintama vuonna 1918. Kartta: Uppsala universitetsbibliotek, Svenska brigaden
(Kirjoittaja on osittain selventänyt tekstiä)

Rintamavastuussa ollut Seinäjoen krenatööripataljoona oli samana päivänä karkottanut punaiset Hyssyn talon lähistöltä. Miehet eivät saaneet edes ruokarauhaa, kun punaiset tulivat takaisin. Ylistarolainen Matti Kivimäki kuvaa ensi tunnelmiaan muistelmissaan: ”Tuli kuulia. Ei mitään järkeä, kuin urakassa vain. Peräseinäjoen poika rukoilee, kun muistaa äitinsä neuvoja. Kysyin jääkärivääpeli Oiva Rustaniukselta, kun hän tuli ketjua tarkastamaan:

– Ammutaanko sodassa aina näin rutkasti? Onko meidän miehiä enää elossa muita kuin minä?”

Fagernäsin 3. komppania lähti 1. huhtikuuta yöllä kello kaksi väsyneenä kohti Putkistoa ja Lippoa, jossa vastassa olivat mm. Urjalan ja Forssan kaartit sekä Helsingin miliisikomppania. Palojärven 2. komppania sai tehtäväkseen hyökätä pohjoisesta Vuohiniemeen. Vastassa ollut kokenut Helsingin suutarien komppania tuhoutui lähes kokonaan. Operaatiot olivat onnistuneita. Sotavallan kartano oli autiona Nordströmin komppanian tulessa sinne aamuyöllä ja hän joutui ensitöikseen pistämään osan miehistä lypsämään ja ruokkimaan navetan satapäisen karjan. Nordströmin komppania jäi Sotavaltaan estämään punaisten apujoukkojen eli Pietarin suomalaisten komppanian tulon tietä pitkin Kelhosta.

Valkoisten 2. pataljoonan komppaniat jäivät useaksi päiväksi rintamalinjalle Sotavalta, Vuohiniemi ja Putkisto. Ensimmäiselle pataljoonalle määrättiin alue kirkolta etelään kahden puolen rautatietä Korteselän rantaan saakka itään. Lempäälässä oli näinä päivinä valkoisilla 2 500 miestä ja punaisilla 3 700 miestä.
Muutaman päivän hiljaiselon aikana valkoiset suorittivat partiointia. Vakavin tilanne syntyi Kelhon kansakoulun luona, jossa 1. komppanian kaksi miestä haavoittui. He kuolivat myöhemmin kenttäsairaalassa.

Nordströmin komppania määrättiin 7. huhtikuuta kello kolme aamulla vahvistettuna puolella konekiväärikomppaniaa valtaamaan kiilan kärkenä Kelhon kansakoulu ja kartano sekä turvaamaan Kelhon Lipon tie. Samaan aikaan Palojärven 2. komppania kiertäisi Mäyhäjärven itärantaa Kukon torpan kautta ja etenisi kohti Kelhoa katkaisten punaisten pakotien. Nordströmin 1. komppania eteni kuivatun Koivistonjärven länsipuolta Lipon tien yli, mutta joutui metsäpoluilla liiaksi etelään. Tunnissa oli tultu Kelhon koululle, joka vallattiin. Sieltä lähdettiin kohti Kelhon kartanoa. Edessä oli 400 metriä peltoaukeaa, jossa oli muutamia metsäsaarekkeita. Aukean laidassa oli kartanon kivinavetta, jossa olivat punaisten parhaiten koulutettuna pidetty Helsingin A-komppania ja Pietarin suomalaisia konekivääreineen. Valkoisten konekiväärimiehet Rosenbröijerin johdolla olivat jääneet muusta joukosta jälkeen ja he eksyivät lähelle Kelhon kartanoa. He olivat kaikki kokemattomia ja aseiden asentaminen takkusi. Heitä tulitettiin edestä ja viereisestä metsiköstä.  Useita Nordströmin miehistä kaatui ennen kuin he pääsivät konekiväärimiesten luo. Kaatuneiden joukossa oli nurmolainen jääkärialiupseeri Juho Latikka.

Lähellä maantietä alkoi rynnäkkö kovasta tulituksesta ja metrisestä lumihangesta johtuen pysähtyä ja Nordström nousi miehiä innostaakseen seisomaan laakealle kivelle ja huusi: ”Ei tämä ole vaarallista, eteenpäin vain pojat!”. Samassa hän vaikeni äkisti kaatuen selälleen kivelle. Nordström ei kuitenkaan kuollut, vaan haavoittui oikeaan keuhkoon ja olkavarteen. Hän pysyi tajuissaan ja antoi ohjeita. Samanaikaisesti tuli ilmoitus, että punakaartilaisia oli tulossa Liposta päin selustaan.

 

Lempäälän Joulu 2009 -lehden Timo Sotavallan kirjoituksen yhteydessä oleva kartta.

Tilanne oli vakava. Komennon otti jääkäriluutnantti Karl Dikert. Etenemistä jatkettiin maantien yli pohjoiseen metsäsaarekkeeseen, jonne myös haavoittuneet raahattiin. Kivien ja puiden suojassa jäätiin odottamaan apujoukkoja Mäyhäjärven toiselta puolelta ja Sotavallasta saapuviksi. Kello oli viisi aamulla ja pakkasta seitsemän astetta. Etäisyys oli pohjoisessa Kelhon navettaan alle 100 metriä, ja toinen punaisten rintama oli maantien reunassa etelän suuntaan.  Punaisten puolella valkoisten hyökkäys tästä suunnasta yllätti. Tilanne oli niin jännittynyt ja kaoottinen, että miliisikomppanian päällikkö ampui itsensä. Punaiset saivat neuvottelupetoksella aikaan tauon, jonka aikana he varustautuivat ja kello 16:een mennessä he saivat apujoukkoina paikalle mm. helsinkiläisiä komppanioita ja Viialan kaartin. Punaisten tulitus yltyi. Valkoisten onni oli, että he ampuivat liian ylös. Valkoiset olivat jo ehtineet kaivautua metsäsaarekkeen kivien taakse suojaan, mutta panokset alkoivat loppua. Heidät oli saarrettu. Apujoukkoja ei saatu.

Upseerit kokoontuivat Nordströmin paarien ääreen ja he päättivät illalla pimeän turvin kello 23 pyrkiä Mäyhäjärveä jakavan harjumaisen Pitkäsaaren suojaan. Tulvivan järven jäälle tullessa heidät huomattiin entistä paremmin, ja ankara tulitus pimeässä vain yltyi. Monta miestä kaatui. Tajutonta Nordströmiä kantaneista kaatui useampi. Eräs miehistä joutui osan matkaa ryömimällä vetämään Nordströmiä jaloista punaisten ristitulen alla. Väsyneitä ja haavoittuneita miehiä raahautui Sotavaltaan läpi yön ja viimeiset vasta aamulla. Sotavallassa vallitsi täysi tohina koko yön, ja haavoittuneita hoidettiin kartanon ruokasalin pöydällä.
Jo seuraavana päivänä saatiin 75 mm:n tykki Sotavaltaan, jolla Kelhon kartano tuhottiin. Punaiset vetäytyivät samana päivänä Kelhosta ja Liposta etelämmäksi. Sota jatkui Lempäälässä vielä pari viikkoa ja päättyi 25. huhtikuuta punakaartin vetäytymiseen kohti Hämeenlinnaa ja Lahtea. Lempäälän taistelujen kiivaudesta kertoo se, että sodan jälkeen lempääläiset keräsivät maastosta 25 000 kiloa hylsyjä.

Nurmolaisia kaatui 7. huhtikuuta käydyssä taistelussa kuusi: Mikko Honkala, Jaakko Jylhä, Aukusti Kortesmäki, Juho Latikka, Mikko Latikka ja Herman Saari. Se  oli nurmolaisille vapaussodan surun päivä niin kuin sittemmin talvisodan Äyräpää. Ennen taisteluja oli kolmivuotias, sittemmin radio- ja televisiotoimittajana tunnettu, Niilo Tarvajärvi päässyt vesikelkan kyydissä turvaan Kelhon kartanosta, jossa hänen isänsä oli tilanhoitajana.

Päivää aiemmin 6. huhtikuuta Nurmon Paukanevalla oli teloitettu 14 muualta tuotua punavankia ja myöhemmin vielä 13. Uudemman tiedon mukaan teloitettuja oli yhteensä 40. Nurmolaisilla sen enempää kuin seinäjokisillakaan ei ollut tähän tapahtumaan osaa eikä arpaa.

Suomen sotasurmat 1914–22 -projektin mukaan nurmolaisia sai surmansa 18, joista kaatuneina 17.  Lempäälän rintamakunnan asukkaista sai surmansa 198, joista kaatuneina 56. Asukasluku oli Nurmossa noin 5 000 ja Lempäälässä noin 5 500. Eduskuntavaaleissa 1917 punaiset saivat Nurmossa 22 % ja Lempäälässä 56 % äänistä. Lisäksi Lempäälässä sai viisi prosenttia äänistä Kristillinen työväenpuolue, joka puolueena julistautui sodan aikana puolueettomaksi.

 

Nurmon nuorisoseuran jäseniä. Kuva otettu ennen vuoden 1918 sotaa.

Kelhon hyökkäyksen epäonnistumisen syitä olivat vihollisen moninkertainen ylivoima aseistuksen ja miehistön suhteen, punaisten joukkojen paikallistuntemus, 1. komppanian kulkeutuminen metsäpolkuja pitkin liiaksi etelään, apujoukkoja ei saatu ja 2. komppania juuttui Kukkoon. Kuvaavaa on myös komppanian päällikkö Fagernäsin tylyt sanat pataljoonan komentaja Olof Laguksesta: ”…sain harmikseni alkoholistin, josta ei ollut minulle mitään hyötyä”.

Lempäälän rintaman komentaja K. F. Wilkman lähti Karjalaan Viipurin valtausta suunnittelemaan. Hänen tilalleen tuli 10. huhtikuuta ruotsalainen eversti Harald Hjalmarsson mukanaan prikaati Ruotsista ja Kristiinan pataljoona.

Ensimmäinen jääkärirykmentti vapautettiin rintamavastuusta 17. huhtikuuta ja se lähti samana päivänä Lempäälästä junilla. Vihollinen pommitti ankarasti ja osui radan varressa olevaan kanatarhaan, mutta junat pääsivät onnellisesti matkaan.

Komppanianpäällikkö ja laivanvarustaja Ragnar Nordström järjesti kokoontumisen entiselle 1. komppanialleen 16.5.1938 vapaussodan päättymisen 20-vuotisjuhlan yhteydessä Helsingissä. Hän olisi vienyt miehet Lontooseen asti, mutta ainakin keskinurmolaiset kieltäytyivät. Liiallisesta juhlinnasta kieltäytyminen oli viisasta, kun uusi sota oli ovella ja kansa tarvitsi yhtenäisyyttä.

Väinö Linna kirjoitti kirjan Täällä Pohjantähden alla hämäläisen Pentinkulman näkökulmasta. Siitä olisi tullut erilainen pohjalaisen Nurmonkulman näkökulmasta.

Matti Keski-Luoma

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentit (2)

  1. mattikeskiluoma

    Kiitos kirjoituksen julkaisusta. Kirjoituksessa kerrotaan pääasiassa Kelhon taistelusta, johon myös isäni osallistui. On ymmärrettävää, että toimitus lyhensi kirjoitusta, varsinkin nuorisoseuraliikettä koskevaa osuutta. Olisi ehkä ainakin kuvan yhteydessä voinut mainita, että Nurmon ”tolstoilaisen” nuorisoseuran jäseniä vastassa oli Helsingin nuorisoseuran komppania, joka alunperin oli myös pasifistinen.
    Alkuperäisessä kirjoituksessa on mainittu myös eri lähteet. Tässä lyhennetyssä kirjoituksessa lähteenä korostuu Ritva Mäkelän kirjoittama kirja Vuoden 1918 sota Lempäälässä ja siinä varsinkin Timo Sotavallan kirjoitus.
    Kirjoitus on otsikoitu uudelleen. Saatan joutua sitä kommentoimaan täällä Nurmossa.

    Vastaa
  2. mattikeskiluoma

    Lisään vielä, että Nurmon nuorisoseuran jäseniä ja painijoita vastassa oli myös Helsingin Jyryn komppanian urheilijoita ja painijoita, jotka nyt olivat aseiden kanssa toisiaan vastaan tälläisessä kisassa.
    Väinö Linnan osittain fiktiivisessä kirjassa esiintyy Aleksi Koskela Lempäälän taistelua kuvaavassa kohdassa kirjan toisessa luvussa kahdeksannessa alaluvussa. Faktapohjalta voidaan todeta, että häntä vastassa oli nurmolainen Aleksi Koskela valkoisten puolella.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>