Vielä ehtii nikkaroida linnuille uusia asumuksia

Linnunpöntöillä korvataan luonnonkolojen puutetta

Rengastaja Anne Hirvonen tarkastaa lehto- ja viirupöllön pöntön kunnon. Isojen pöllönpönttöjen nikkarointi on syytä jättää rengastajien huoleksi – tai tehdä niitä yhdessä ammattilaisten kanssa. Kuva: Hannu Järvinen

”Linnunpönttöjen tekeminen on hauskaa ja hyödyllistä. Kololinnuilla on pulaa pesimäpaikoista, sillä luonnonkoloja on liian vähän. Talvella pöntöt toimivat lintujen ja oravien yöpymis- ja suojapaikkoina. Pakkasyönä pönttö voi pelastaa eläimen hengen”, BirdLife opastaa pönttöjen tärkeydestä.

Keväällä 2017 päättynyt Miljoona linnunpönttöä -kampanja ylitti komeasti tavoitteensa,sillä pönttöjä rekisteröitiin maassa yli 1,3 miljoonaa, joista Lempäälässä 4 393 pönttöä ja Vesilahdessa 2 921. Sillä on jo merkitystä lintukantoihin.

Vieläkin pönttöjä ehtii nikkaroida, vaikka tiaiset käyvät jo varailemassa pesäpaikkojaan. Tiaispesinnät alkavat  huhtikuun lopulla – toukokuun alussa. Yleinen pönttölintumme kirjosieppo palaa Afrikasta vapun tienoilla.

Kolopesijöistämme tali- ja sinitiainen sekä kirjosieppo ovat varmimmat asukit pihapönttöihin ja välillä kuusitiainen ja leppälintukin. Näiden pönttöjen nikkarointi sopii kaikille ja pitäisi kuulua luonnollisesti koulujen kevätohjelmaan. Lintuharrastajat opastavat tarvittaessa.

Luonnonystävä ei pöntötä vain pihapiirejä, vaan myös nuoria kasvatusmetsiä ja mäntykankaita, joissa pesäpönttöjen tarve on suurin.

Tervapääsky ja pikkuvarpunen saattavat ilahduttaa pihapesinnällään ja kottarainen pellonreunapöntössä. Varmimmin kottaraisen saa pönttönsä asukiksi asentamalla pöntöt karjatilojen yhteyteen.

Mikko Honkiniemi nikkaroi Vesilahdessa Laukkoon, Hinsalaan, Sakoisiin ja Krääkkiöön satamäärin kottaraispönttöjä, jotka lähes kaikki ovat vuosi vuoden jälkeen asuttuja. Kun kottaraisen poikaset jättävät pesänsä kesäkuun alussa, uusiksi vuokralaisiksi asettuvat tervapääskyt.

Pönttöjen kunnostus ja puhdistus on tärkeä kevättalvinen toimenpide. Ilman sitä ei tässäkään pöntössä pesisi kesällä kirjosieppo ampaisten vallattua edelliskesänä pöntön. Kuva: Esko Pasanen

Sen sijaan hömö- ja töyhtötiainen kovertavat mieluummin pesäkolonsa lahopuuhun, tavallisimmin koivupökkelöön, vaikka välillä kelpuuttavat pesäpöntönkin.

Lahopuuston vähäisyys ja vanhojen metsien väheneminen selittää hömötiaisen ja töyhtötiaisen taantumista uhanalaisiksi lajeiksi.

Metsähallitus lupasi kantaa myös kortensa kekoon lahopuuston lisäämiseksi luvaten hakkuiden yhteydessä tehdä satatuhatta tekopökkelöä katkaisemalla lehtipuita 3-5 metrin pituisiin kantoihin.

Myös metsänomistaja voi toimia samoin. Itse olen katkaissut parin metrin korkeudelta erityisesti leppiä lahopuustoksi. Jo parin vuoden kuluttua näihin leppätekopökkelöihin ilmestyy pikkutiaistemme ja tikkojen pesäkoloja.

Lahopuu on  lisäksi monien sienten, kääpien, jäkälien, hyönteisten, sammalien ja kovakuoriaisten koti. Tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta.

 

Vanhojen linnunpönttöjen kunnostus ja puhdistus on yhtä tärkeää kuin uusien pönttöjen nikkarointi. Sopiva aika puhdistukselle on kevättalvi loistartuntojen välttämiseksi, jolloin pöntössä talvehtineet kirput, väiveet, punkit ja muut syöpäläiset ovat horroksessa, eivätkä linnut ole vielä aloittaneet pesintäänsä.

Pöntöissä saattaa olla lisäksi kuolleita poikasia, kuoriutumattomia munia ja joka tapauksessa mätänemistilassa olevaa pesäjätettä. Kaikki linnut eivät tyhjennä edellisiä pesäjätteitä, vaan rakentavat pesänsä suoraan vanhan pesän päälle.

Pikkupöntöille riittää ripustuskorkeudeksi seisomakorkeus, jolloin pöntöt on helppo puhdistaa. Mäntykankaiden kolopulaa voi helpottaa pöntötyksellä. Kuva: Hannu Järvinen

 

Teksti: Hannu Järvinen

 

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>