Suonpään näyttely yhdistää näkymiä vuosilta 1918 ja 2018

Kuvat hiljentävät. Siinä tutulla kadulla on joskus maannut kasa suomalaisia ruumiita, suomalaisten ampumina. Hevonenkin. Kuvamontaasi: Juha Suonpää

Lempääläläinen valokuvataiteilija, elokuvantekijä, tutkija ja Tampereen ammattikorkeakoulun yliopettaja Juha Suonpää tuo vuoden 1918 tapahtumat katsottavaksi tähän päivään. Suonpään Isoisä-valokuvanäyttely näyttely koostuu valokuvamontaaseista, jotka kuvaavat vuoden 1918 taistelutapahtumia ja nykyhetken näkymiä Tampereella.

Teokset kuvaavat niitä Tampereen taistelun paikkoja, joita Suonpään isoisä Urpo kohtasi 18-vuotiaana matkallaan Tampereen keskustan läpi kohti Kalevankankaan vankileiriä. Montaaseissa yhdistyvät sata vuotta sitten Tampereen taistelun jälkiä esittävät valokuvat ja tarkalleen samoilta jalansijoilta tallennetut nykynäkymät. Kuvamontaasit synnyttävät asetelman, jossa katsoja näkee tutuilla arjen kaduilla sisällissodan hetkiä, yksityiskohtia ja tapahtumia.

Juha Suonpää muistaa isoisänsä hartaan olemuksen ja kostuneet silmät, kun tämä katseli vakavana punagraniitista veistettyä joukkohaudan monumenttia. Muistomerkki kunnioitti lähes 3 000 vainajaa ja kätki sisäänsä niitä puhumattomia muistoja ja unohduksia, joita hän oli kantanut mukanaan lähes koko elämänsä.

Suonpään isoisä oli kotoisin Punkalaitumen Sillanpäässä torpasta, jossa syntyneiden poikien tiet veivät sisällissodassa eri puolille. Urpoa vanhempi Urho liittyi valkoiseen armeijaan. Urpon oli myös valittava puolensa, kun paikkakunnalla järjestetyssä huutokauppatilaisuudessa eräs punakaartilainen teki Urpolle ehdotuksen, josta oli hankala kieltäytyä: ellet tule, niin huomenna haetaan pistimien välissä.

– Arkistodokumenttien pohjalta isoisästäni Urposta tarkentuu kuva nuoresta torpan pojasta, joka joutui sodan pyörteisiin olosuhteiden pakosta. Urpon kohtalon ratkaisi venäläinen ammattisotilas, joka esti miehiä perääntymästä ja ampui Urpoa. Tämä vasempaan käteen uponnut luoti pelasti Urpon hengen, koska taistelutanner vaihtui hänen osaltaan sairaalaan.

Valkoiset vangitsivat Urpon sairaalassa. Vankeinhoitolaitoksen vankikortistossa hän oli vanki numero 2864.  Jostain syystä hänen etunimekseen kirjoitettiin Urpon sijaan Urho. Vaikka kyseessä lienee sattuma, se yhdistää Sillanpään lapsuudenkodista sotaan lähteneitä kahta poikaa, joista toinen meni valkoisten ja toinen punaisten puolelle. Kun Urpo oli syytettynä valtiopetoksesta, Urho toimi valtiorikosoikeuden jäsenenä ja jakoi tuomioita kapinaan osallistuneille. Voittajien puolella toimineen Urhon tie johdatti menestyksekkäälle sotilasuralle ja hän yleni kenraalimajuriksi, Urpo puolestaan päätyi vankileirille.

Näyttely on huhtikuun ajan esillä Tampereella valokuvakeskus Nykyajassa.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>