Auringon lämmittämillä oljilla on mukava lepäillä. Kuva: Tua Onnela
Vesilahtelaisen Kurjen tilan ensimmäinen vasikka tänä vuonna oli Paavo. Se syntyi 17. maaliskuuta keskellä yötä lähes parinkymmenen asteen pakkaseen ja joutui ensimmäiset päivänsä kummastelemaan kylmää maailmaa lauman ainoana pienokaisena.
Mutta sitten syntyi seuraava vasikka, ja siitäkös Paavon elämä vasta alkoi.
– Paavo huomasi heti, että sinä olet samanlainen pikkanen kuin minä. Kohta ne jo yhdessä painoivat tuolla menemään, isäntä Ari Hellstén kertoo.
Nyt Paavo ja sen ystävä, pieni lehmävasikka, kirmailevat pitkin peltoa niin, etteivät emot pysy vauhdissa.
– Emot juoksevat perässä tissit täynnä – eiväthän ne muutakaan voi – mutta kun ne ehtivät paikalle, Paavo ja tyttö ovat jo muualla, Hellstén nauraa.
Paavo on alusta asti ollut erityisen rohkea. Monet vasikat arkailevat ja väistävät ihmistä, mutta Paavo tulee rohkeasti luokse ja alkaa nuuhkia saappaita. Hellstén kertoo, että emon esimerkillä on suuri vaikutus: jos emo luottaa ihmisiin, se opettaa vasikankin luottamaan.
Kurjen tilalla harjoitetaan biodynaamista maataloutta, joten Paavon olot ovat monin tavoin paremmat kuin sen tyypillisellä lajitoverilla. Se saa ulkoilla vapaasti ympäri vuoden, sitä ei sidota kiinni eikä vieroiteta emosta heti syntymän jälkeen.
Ensimmäisen kesänsä Paavo saa viettää laitumella äitinsä kanssa, ja sen jälkeen se siirtyy sonnilaumaan. Lopulta Paavo myydään todennäköisesti lihoiksi tilan asiakkaille – ellei sitten joku halua potraa sonnia tilalleen.
– Paavo on meinaan aika iso, Hellstén vinkkaa.
Paavon elämää pääsee seurailemaan Kurjen tilan kesätoripäivinä, jotka alkavat taas heinäkuussa.
Tua Onnela
Ehdotuksia Paikallisiksi eläimiksi voi lähettää osoitteeseen tua.onnela@onnelanelaimet.fi.
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Viimeisimmät kommentit