Riipuskelua, nautiskelua ja kohtaamisia

Arjesta irti lähimetsässä

Riippumattoilu taivaan alla on parasta, mutta tarppi suojaa sateelta ja tuulelta. Kuva: Tanja Meronen

Miten tehdä nopea irtiotto arjenpyöritykseen ja asettaa arkiset haasteet uusiin mittasuhteisiin? Millä keinoin avata ajatukset ja aistit uusiin ulottuvuuksiin? Painumalla

Vesilahden Pohjankodalta löytyy upeat olosuhteet retkeilijälle. Kuva: Tanja Meronen

metsään.

Lähiseutumme metsät tarjoavat jokamiehenoikeuksien ja yleisten retkipaikkojen puitteissa hulppeat mahdollisuudet retkeilyyn ja vaikkapa kodassa tai laavussa yöpymiseen. Tapanani on vuoden ympäri ottaa pari päivää luontoaikaa, valita kohde netistä tulikartta.fi -sivulta ja taapertaa

riippumattoineni mieluiten aina

uudelle tulipaikalle yöpymään.

Maaliskuun loppupuolella suunnitelmissani oli parin yön retki pöllöjen soidinaikaan. Kohteeksi valikoitui Pohjankota Vesilahdessa, joka osoittautui suorastaan hulppeaksi retkipaikaksi kuivine polttopuineen ja huusseineen.

Iltahämärässä kotatulen loimutessa jutustelin paikallisten hiihtäjien kanssa heidän luontohavainnoistaan. Juttujen perusteella luvassa oli lehtopöllön soitimia. Yhdeltä yöllä havahduinkin makuupussin uumenista lehtopöllön huhuiluun. Vaihdoin pöllön kanssa kuulumiset miljoonien kirkkaiden tähtien alla. Möngittyäni takaisin makuupussin lämpöön havahduin vasta aamun valjettua palokärjen rummutukseen.

Onkemäkeläiset ovat aamuvirkkua kansaa, sillä ensimmäinen hiihtäjä yllätti minut jo seitsemän jälkeen aamutulilta kahvinkeitosta. Talvella taivallettavia maastopolkuja on kansallispuistoissa ja julkisilla retkeilyalueilla. Toki vähälumisina aikoina pääsee kulkemaan laajemmilla alueilla. Tässä hankitilanteessa päädyin vaeltelemaan kauniita vesilahtelaisia kyläteitä pitkin uskomattoman nopeasti vaihtelevassa kevättalvisessa säässä.

Kodan suojissa kelpaa yöpyä ja kokkailla. Kuva: Tanja Meronen

Nähtyäni vilaukselta Kaakilanniemessä upean peuralauman, osasin varoa riippumattoni asentamista poikittain peurojen reitille. Olen kuullut eräänkin riippumattoilijan havahtuneen uniltaan hirvieläimen turpa kainalossaan. Ne kun eivät kuulemma osaa välttämättä väistää niiden reitillä koisaavaa retkeilijää.

Puoli päivää kului sujuvasti leiriä pystyttäessä, varusteita säätäessä ja nuotiolla ajatuksissaan istuksiessa. Yö oli tuulinen ja pakkasta toistakymmentä astetta. Varusteet kuitenkin riittivät juuri ja juuri pitämään seikkailijan lämpimänä. Yöllä kuulin vain tuulen ujelluksen.

Herätysjuhlat järjesti tällä kertaa herra korppi kajauttamalla luomakunnan kerrasta jalkeille. Aamutulia pakkasessa viritellessä sitä viimeistään aina havahtuu fiilistelemään, kuinka helppoa arki voikaan olla lämpimine asuntoineen, juoksevine vesineen ja sähköineen. Kotiin on niin helppo palata. Silti sitä jo kohta kaipaa takaisin perusasioiden äärelle, luontoon.

 

Keväiset punatulkut jo suunnittelevat pesähommia. Kuva: Tanja Meronen

Aloitin riippumattoharrastukseni viime kesänä saatuani riittävästi vinkkejä ja rohkaisua facebookin Riippumattoretkeilijät- ryhmästä. Varusteita on myös edullisessa hintaluokassa ja edullisimmalla pääsee, kun ne hankkii käytettyinä. Alkuun päästäkseni en tarvinnut kuin hyttysverkollisen riippumaton, leveän solumuovipatjan sekä nokikahvipannun. Sittemmin noin 40 luontoyön jäljiltä on varusteita kertynyt erilaisiin olosuhteisiin.

Retkeilyharrastus on siitäkin veikeä harrastus, että voi ihan fiiliksen mukaan valita kohteen, jossa saa varmasti luontohenkistä seuraa viimeistään nuotiopaikalla. Vaellusreiteiltä sivuun taivallettuaan saa taatusti olla aivan itsekseen vain metsän eläimet seuranaan.

Leireissäni olen tehnyt tuttavuutta mm. uteliaiden pöllönpoikasten, korpin, poron, ketun, kärpän, myyrien, hiirien, oravan, sammakoiden ja joutsenten kanssa. Yleensä joka yö kuuluu maton ja tarppikatoksen ympäriltä jotain kuhinaa. Usein vierailijat jäävät arvoituksiksi, kun ei pääse niin hiljaa maton uumenista kaivautumaan, että ehtisi seuralaisen tunnistaa.

Meidän perheessä lapset lähtevät kiljuen mukaan retkeilemään. Kesäöisin heitä on maaniteltava onkikalliolta hammaspesulle. Tähän asti he ovat yöpyneet enimmäkseen teltassa, mutta nyt joulupukki toi kaikille omat riippumatot. Retkeilyvarusteita majoitteista, ilmapatjoista ja makuupusseista retkieväisiin on lasten kanssa matkassa sen verran, että kohteet valitaan lyhyen kantomatkan päästä parkkipaikasta.

Peuralaumat vierailevat jäljistä päätellen usein tällä pellolla.

Aika metsässä kuluu kuin itsestään leirin ja ruuan parissa puuhaillessa. Koskapa emme gourmeeretkillämme tyydy makkaraan tai pussipuuroon, on mukanamme usein loimutettavaa lohta, kasviksia, hedelmiä, juustoja, smetanoita ja mausteita. Vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea nuotiolla voi valmistaa. Vaikkapa pizzaa tai croisantteja eri täytteillä. Onpa iltanuotioilla nähty paisteltavan kyljyksiä ja valkosipuliperunoitakin, kuten myös suklaakakku.

Yöksi luontoon lähteminen vaatii viitseliäisyyttä ja rohkeutta, mutta palkitsee joka kerta antoisuudellaan ja elämyksillään. Erätaidot kehittyvät joka kerta yrityksen ja erehdysten kautta. Samalla karttuu ymmärrys ihmisestä osana luontoa ja ihmisen toiminnan merkityksestä luonnolle.

Netistä löytyy runsaasti tietoa kohteista, erätaidoista ja jokamiehenoikeuksista. Seuraamalla luontoaiheisia blogikirjoituksia ja facebook-ryhmien keskusteluja saa varmuutta luonnossa pärjäämiseen. Fb-ryhmistä löytää halutessaan myös kyytejä ja luontohenkisiä seuralaisia luontoon.

 

Tanja Meronen

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>