Hyvä paimen ei koskaan jätä laumaansa ja silti hän on valmis pelastamaan sen yhden, joka on erkaantunut laumasta jättäen muun lauman pärjäämään yksin. Silti hän, pelastaessaan tuo yhden, seuraa ja valvoo myös muuta laumaa. Hän on Hyvä Paimen.

On myös toisenlaisia paimenia, jotka hoitavat vain osaa laumasta ja jättävät erkaantuneet selviämään yksin, miten parhaaksi taitavat tai hoivaavat vain niitä lauman jäseniä, jotka kuuliaisesti tottelevat hänen toiveita. Muut saavat vastata itsestään miten kykenevät. Hän on huono paimen.

Kumpi paimen sinä haluaisit olla? Kyse on aina valinnasta. Tämän päivän elämässä meillä jokaisella on vastuulla yhä monimuotoisempi ja monimielisempi lauma, jonka jäsenet ovat niin mahdollisuuksiltaan, kieleltään, taustaltaan ja väriltään hyvin erilaisia mutta silti niin samanlaisia. Ennen lauman ääni oli paljon yhtenäisempi kuin tämän päivän monien äänien kirjo, jossa kuitenkin on yhtäläinen sisältö. Olemme jokainen tämän lauman jäseniä voidaksemme kulkea paimenen jäljessä tai rinnalla ja joskus myös edellä kohti parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta.

Tässä lienee se suuri haaste, yhteiskunnan monimuotoistuminen, josta meistä jokainen joutuu ottamaan kantaakseen oma vastuumme. Voimme tehdä sen hyvin monella tavalla: Joko ottamalla vastuuta koko yhteisön hyvinvoinnista yhdessä muiden kanssa tai olemalla itsekkäitä oman edun vaalijoita tai jopa torjumalla kaiken meille vieraan uhkana.

Kun seuraa tämän ajan kommentteja yhteiskunnan tilasta, niitä joita niin päättäjät kuin yksittäiset ihmiset lausuvat ja kirjoittavat, niin monella tapaa palaa mieleen aika sadan vuoden takaa, jolloin maamme oli jakaantunut, sisällissota vähitellen loppumassa ja kymmenet tuhannet emigrantit muuttamassa Suomeen omine tapoineen ja varsinkin vieraine uskontoineen. Kiihkeät mielipiteet yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta leimasivat silloin politiikkaa ja lehdistökirjoittelua. Vain harva uskalsi yrittää olla hyvä paimen ja nähdä tulevaisuus sellaisena kuin se sitten rakentui yhtenäisenä toimintana 1930-luvun lopun vaikeina aikoina maahan väkivallalla tunkeutuvia, meidän laumaa uhkaavia petoja vastaan.

Kun sitten miettii tämän päivän tilannetta, niin väistämättä tulee mieleen, että meillä on tänään paljon samoja haasteita kuten tuolloin. Meillä on jatkuvasti yhä enemmän laumasta, valtavirrasta, syrjäytyviä ja eroavia nuoria ja aikuisia. Maassa on entistä enemmän valtavirrasta poikkeavan taustan, kulttuurin ja uskonnon omaavia ihmisiä sekä ehkä kaikkein huolestuttavimpana se, että tuloerot kasvavat jatkuvasti. Olemme siis laumana yhä enemmän hajallaan.

Kuitenkin samaan aikaan populistiset tai ääriajattelijat tuovat keskusteluun ajatuksia, joiden tavoitteena ei ole yhteisen lauman koossa pitäminen, vaan yksityisen tai pienen, usein suljetun, ryhmän etujen ja tavoitteiden ajaminen. Tänään tarvitsisimme kuitenkin paimenia, ajattelijoita ja toimijoita, jotka ovat valmiit ja kykenevät näkemään ja rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Näitä Hyviä Paimenia olemme kaiken keskellä juuri me, sinä ja minä, silloin kun suostumme näkemään toinen toisemme aitoina, tasavertaisina ihmisinä, ottamaan toinen toistamme kädestä sekä kulkemaan ja elämään toinen toisiamme tukien ja auttaen.

Pekka Iivonen

Monenlaisia paimenia

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>