Mandariinisorsalla lemmenhuolia Laukossa

Eksoottisen näköinen harvinainen mandariinikoiras löytyi Laukon tulvavesiniityiltä sinisorsien joukosta. Mandariinikoiras oli selvästi rakastunut, liehitteli jatkuvasti sinisorsanaarasta ja ajoi sinisorsanaaraan koiraspuolison aggressiivisesti pois.”Metoo” lintujen tapaan. Kuva: Kari Isokivijärvi

Vesilahdessa lintuharrastajien kaukoputket on olleet suunnattuina viime aikoina Laukon tulvaniityille siellä lepäilevien ja ruokailevien sorsien, hanhien ja kahlaajien tarkkailuun sekä harvinaisuuksien etsintään.

Aktiiviset lintuharrastajat Ritva Mikkola ja Kirsti Vaden havaitsivat tulvalammikoilla harvinaisen  ja eksoottisen näköisen mandariinisorsakoiraan. Havainto oli Vesilahdella ensimmäinen tästä lajista.

Viime keväänä Leena Mielityinen löysi Hiivalahdesta Lempäälän ensimmäisen mandariinisorsan, joka oli järjestysnumeroltaan 262. havaittu laji Lempäälässä.

Laukon mandariinisorsa herätti suurta huomiota käyttäytymisellään sen ihastuessa toden teolla paikalla olleeseen sinisorsanaaraaseen, joka oli liiasta tuttavallisuudesta lähinnä kiusaantunut.

Mandariinisorsaa kuvannut Kari Isokivijärvi seurasi kilpakosijan liikkeitä:

– Se oli selvästi rakastunut yli lajirajojen ja liehitteli jatkuvasti sinisorsanaarasta, jolla oli kyllä siippa ihan omastakin lajista. Mandariinisorsa suhtautui aggressiivisesti sinisorsakoiraaseen ja lähti ajamaan sitä takaa  yrittäen nyhtää pyrstösulkia. Kun tielle osui telkkäpari, sekin sai mandariinilta kyytiä. Nähdäänköhän syksyllä oudon näköisiä risteymiä?

Mandariinisorsan alkuperäiset pesimäalueet ovat Itä-Aasiassa, mutta lajia on tarhattu Euroopassa sen värikkään ulkomuodon vuoksi. Tarhakarkulaisista on muodostunut oma kanta Eurooppaan ja maassamme tavattuja yksilöitä pidetään näiden luonnossa syntyneinä jälkeläisinä.

Sunnuntain kierroksellani 22. huhtikuuta laskin Laukon lammikoilta 84 tavia, 62 sinisorsaa, kaksi haapanaa ja uhanalaisen jouhisorsaparin.

Laukonselällä kalasääskipari istui pesällään korkean hongan latvassa, jonne joskus on tullut kavuttua oravan lailla rengastamaan sääksenpoikia.

Joutsenet olivat reviireillään Vakkalan Vaissinjoella, Vakkalanselällä, Jussilanjärvellä ja Laukossa kaksi paria. Kurkireviirit löytyi Vakkalasta, Laukosta ja Hinsalasta. Sakaselän sulissa sukelteli viisi kuikkaa.

Hinsalan Hopun luhtaniityt tulvivat nauru- ja kalalokkeja, kymmeniä töyhtöhyyppiä sekä kuoveja, kottaraisia, taveja, sinisorsia. Kevät on täynnä elämää ja ääntä.

Tunturi-Lapin korkeimpien tunturien ja jyrkänteiden harvinainen pesimälaji sepelrastas levähti Laukossa muuttomatkallaan Saanan rinteille. Mustarastasta muistuttava sepelrastas on helppo tunnistaa rinnan valkeasta puolikuusta. Kuva: Kari Isokivijärvi

Käsivarren korkeimpien tunturijyrkänteiden harvinainen pesimälaji sepelrastas näyttäytyi  Vesilahdessa muuttomatkallaan Saanan rinteille. Laukossa tämän helposti tunnistettavan pohjoisimman rastaslajimme löysivät Ritva Mikkola ja Kirsti Vaden, Tarimaalla Susanna ja Jani Vastamäki.

Sepelrastas muistuttaa mustarastasta, mutta hyvä erottava tuntomerkki on rinnassa erottuva valkea puolikuu. Koiras on tummanharmaa, naaras himmeämmän värinen.

Sepelrastaan pesimäkannaksi arvioidaan 50–150 paria ja viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa laji on määritelty erittäin uhanalaiseksi (endangered), jolloin lajilla on erittäin suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa.

 

Erkki O. Mäkelällä oli melkoinen laskentaurakka selvittäessä 18. huhtikuuta Vesilahden Manterejärvellä isojen lintujen massaesiintymää.

Manterejärvellä ja ympäröivillä peltoaukeilla lepäili ja tankkasi 245 laulujoutsenta, vähintäin 1500  metsähanhea ja 200  Venajän tundralle muuttomatkalla pysähtynyttä tundrahanhea. Kaksi päivää myöhemmin Manterejärveltä löytyi vielä harvinainen läpimuuttaja pikkujoutsen ja 4 valkoposkihanhea.

Kalasääski, upea kalakotka on jälleen palannut Guineanlahden talvehtimisseuduiltaan Afrikasta. Sen syöksysukellukset on komeaa katseltavaa Vesilahden Vähäjärvellä, Laukonselällä ja Ahtialanjärvellä. Kuva: Kari Isokivijärvi

”Pääskysestä ei päivääkään”. Kesä alkoi 16.huhtikuuta, jos Jani ja Susanna Vastamäen Vesilahden Narvassa näkemän kevään ensimmäisen haarapääskyn kesäviestiin on uskominen.

Pääsky saa aina hyvälle mielelle. Suomalaisten suosikkilintu palaa pitkän talven jälkeen Etelä-Afrikan itäosista 10 000 kilometrin päästä . Rengastustutkimusten mukaan aina samalle pesäpaikalle tutun navetan kurkihirren päälle. Ilman GPS:ää.

LUOMUKSEN haarapääskyprojektien avulla on selvitetty, että 95 % pääskyistä pesii vanhassa paikassa, jos se vain on säilynyt. Poikasista 95 % tavataan 16 km:n säteellä syntymäalueesta.

 

Myyräkato koituu pikkujyrsijöitä syövien yöpetolintujen, pöllöjen kohtaloksi. Pöllöt jättävät pääosin pesinnän väliin, vaikka silti huhuilevat reviireillään ja kuopivat hautomakuoppia pesäpönttöjen puruihin. Munia ei pönttöihin silti ilmesty. Emolinnut keskittyvät pitämään itsensä hengissä ja munivat suuria poikueita seuraavan myyrähuipun aikana, jos ovat sinne asti selvinneet. Pirkanmaalla on löytynyt kevättalvella paljon nälkään kuolleita pöllöjä, erityisesti lehtopöllöjä.

Pitkä pakkasjakso tammi-maaliskuussa, myyräkato ja kovapintainen saalistusta vaikeuttava hanki tekivät tehtävänsä.

 

Lempäälän-Valkeakosken alueella petolintuja rengastava Keijo Ruuskanen kertoo tämän vuoden olevan pöllöjen heikoin pesintävuosi, mitä hän muistaa. Kun viime vuonna tutkimusalueella oli 15 viirupöllön pesintää, niin tänä keväänä pesintöjä on vain yksi ja silläkin pesällä vain yksi muna.

 

Teksti: Hannu Järvinen

 

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>