Kaatuneitten muistopäivää on Suomessa vietetty jo lähes 80 vuoden ajan. Muistopäivän viettäminen sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, missä oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Suunnitelman sai tietoonsa puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim, joka käski välittömästi, ettei 16. toukokuuta, sisällissodan päättymispäivänä ja siihenastisena puolustusvoimain lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Samalla hän kansakunnan yhtenäisyyttä korostaakseen määräsi, että lippujuhlan sijasta toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Mannerheimin käsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös puolustusvoimien ulkopuolella. Myöhemmin muistopäivän piiriin sisällytettiin luonnollisesti myös jatkosodan ja Lapin sodan sankarivainajat. Toukokuun kolmas sunnuntai nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.
Alkuvuoden aikana olemme monin tavoin muistelleet sata vuotta sitten ollutta vuoden 1918 sotaa. Historian kipukohtien muistaminen onkin aiheellista, sillä silloin ymmärrämme paremmin, miten valtavan kehityksen olemme saaneet Suomessa aikaan löytämällä kansallisen yhtenäisyyden.
Suomi oli julistautunut itsenäiseksi vuoden 1917 lopulla, kun bolsevikkien vallankumous Venäjällä oli tehnyt sen mahdolliseksi. Suomessa oli kuitenkin noin 100 000 venäläistä sotilasta, joita ei vedetty pois maasta. Tasavallan presidentti pohti viime kuussa Tampereella vuoden 1918 sodan syitä seuraavasti: ”Oma sisällissotamme on tästä hyvä esimerkki. Suomessa oli kyllä sisäisen konfliktin aineksia – tyytymättömyyttä, epävarmuutta, nälkää ja kiukkua, mutta viime kädessä voimakas ulkopuolinen paine ajoi punaiset sodan tielle. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että Venäjän vallankumouksen tuulet eivät niinkään tarttuneet, vaan tartutettiin Suomeen.” Sota päättyi toukokuun puolivälissä eli kuluneella viikolla tuli kuluneeksi sata vuotta sodan päättymisestä. Sen jälkeen oli vielä murheelliset jälkiselvittelyt. Sodan jälkeen Suomi oli monella tapaa hajalla. Monenlaisten henkisten vaurioiden lisäksi maa oli pahasti köyhtynyt, ruuasta oli pulaa ja vientiä oli vaikea saada käyntiin. Edelleen jakautunut kansa kuori mäntyä ja söi pettuleipää.
Kansallista yhtenäisyyttä ryhdyttiin hakemaan. Sen aloitti jo 5. toukokuuta nivalalainen senaattori Kyösti Kallio puheellaan täpö täydessä Nivalan kirkossa. Kansalaissodan päättymistunnelmissa hän hämmensi kuulijakuntaa toteamalla: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”. Ajatus sovinnosta tuli monille ilmeisesti liian pian, sillä kansallisen yhtenäisyyden eteen jouduttiin tekemään työtä vuosikausia. Sen työn eräänlainen huipentuma saatiin marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939. Silloin jalkaväkirykmentti 16:n komentaja everstiluutnantti Aaro Pajari kokosi Taavetissa pirkkalaiset joukkonsa neliöön. Hän pyysi joukkojen edessä anteeksi toimintaansa Tampereella vuonna 1933, jolloin Pajari riisui silloin kiihtyneessä punainen-valkoinen -asetelmissa suojeluskuntaupseerinsa kanssa sosiaalidemokraattien punaiset liput Hämeenkadulta puoluekokouksen aikana. Taavetin kentällä moni rivimies oli punainen, joukossa konekivääriampuja, myöhemmin Tampereen kaupunginjohtaja, Erkki Lindfors, ja kaikki upseerit olivat valkoisia. Anteeksipyynnöllä pohjustettiin talvisodan ensimmäinen voitto Tolvajärvellä. Se oli voitto, joka oli sotilaallisesti äärimmäisen tärkeä. Ylipäällikön mukaan se oli henkisesti vielä merkittävämpi. Sillä luotiin usko omiin mahdollisuuksiin. Voitto loi koko armeijaan taistelutahdon. Taavetissa ja Tolvajärvellä pohjustettiin lopullisesti myös sodista kunnialla selviämiselle välttämättömän kansallisen yhtenäisyyden löytyminen.
Sodat ovat vaatineet paljon. Vuoden 1918 sodassa kuoli noin 37 000, talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa yhteensä noin 74 000 suomalaista. Heidän lisäkseen muistamme tänään myös kansainvälisissä rauhanturvaamistehtävissä menehtyneitä suomalaisia. Samalla kun kunnioitamme kaatuneitten muistopäivänä sodissamme menehtyneiden muistoa, tulee meidän jatkaa heidän työtään isänmaamme tulevaisuuden hyväksi. Meidän ei onneksemme tarvitse tänä päivänä käyttää tässä työssä aseita, mutta kansallista yhtenäisyyttä me tarvitsemme, sillä vaativia haasteita meillä riittää.
Esimerkiksi valtiovarainministerin pyynnöstä viisi arvostettua talousasiantuntijaa arvioi Suomen talouspolitiikan haasteita ja arvio julkistettiin pari viikkoa sitten. Arvioijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei Suomen julkinen talous ole kunnossa, vaan sitä piinaa muun muassa väestön ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje. Asiantuntijoiden vastaus lähes kaikkiin julkisen talouden ongelmiin on korkea työllisyys ja paras tapa vastata siihen on koulutus.
Samaan aikaan Yle kertoi sveitsiläisestä oppisopimuskoulutuksesta, josta valmistuu niin puuseppiä kuin pankinjohtajia. Ylen haastatteleman sveitsiläisen asiantuntijan mukaan Sveitsin matala nuorisotyöttömyys johtuu siitä, että Sveitsi kouluttaa valtaosan peruskoulun päättävistä suoraan ammattiin. Hän esitti suomalaisille kysymyksen, miksi maassa, jossa on maailman paras peruskoulu ja koulutettu kansa, on korkeampi nuorisotyöttömyys kuin monissa muissa Euroopan maissa?
Hänen mielestään Suomen järjestelmä ei ole tarpeeksi yhteydessä työelämään. Koko koulutusputki ei voi olla vain lukiota ja yliopistoa. Tietysti tarvitaan huippututkijoita, insinöörejä ja maistereita, jotta maa pysyy kilpailukykyisenä. Mutta tarvitaan muutakin: käytännön työt osaavia ammattilaisia. Hänen mukaansa akateemisuus on loukku silloin, kun innovaatiot ja korkea koulutus eivät kohtaa käytännön työelämää. Sveitsissä oppisopimus ei koske vain käsityöläisiä vaan myös valkokaulusammatteja. Yhteensä oppisopimuksen voi tehdä 230 eri alla. Myös ne kuuluisat Sveitsin pankit kouluttavat uutta työvoimaa oppisopimuksella. Asiantuntija korostaa, että oppisopimuskoulutus ei ole koulutusputken päätepysäkki vaan välietappi, josta voi jatkaa haluamaansa suuntaan. Moni sveitsiläinen hankkii lisäkoulutusta työelämän aikana – ei niinkään ennen sen alkamista.
Yksi Suomen hallituksen kärkitavoitteita on ammatillisen koulutuksen uudistaminen. Siinä yhteydessä pitäisi miettiä myös yritysten roolia. Olen eri yhteyksissä vuosien aikana korostanut, että ammatilliseen koulutukseen tarvitaan myös yrityksiä. Ihan niin kuin Sveitsissä, missä siitä on hyviä, jopa erinomaisia kokemuksia. Toivottavasti siihen suuntaan edettäisiin.
Tämänkin päivän haasteista tulemme selviämään, olemmehan selvinneet paljon pahemmista uhkista kuin tämän päivän ongelmat ovat, mistä tämä kaatuneitten muistopäivä meitä muistuttaa. Mutta kansallista yhtenäisyyttä me tulemme nytkin tarvitsemaan.
Viettäessämme tänään kaatuneitten muistopäivää haluamme muistaa kaikkia sodissamme menehtyneitä. Suurin osa heistä oli nuoria, joilla oli koko elämä edessään. Isänmaan edun niin vaatiessa he olivat kuitenkin valmiita antamaan kaikkensa. Sama uhrautuvaisuus näkyy koko veteraanisukupolvessa. Kaatuneitten muistopäivän viettäminen lähellä äitienpäivää muistuttaa meitä siitä, että äidit usein kantoivat hyvin raskaan taakan aina läheisten menettämisestä raskaaseen työntekoon miesten ollessa rintamalla. Aiheetta ei kirkoissamme ole Mannerheimin päiväkäskyn kopiota vuodelta 1942, jolla hän myönsi vapauden ristin kunniamerkin yhteisesti kaikille suomalaisille äideille.
Suomalaisten suhde sankarivainajiinsa on hyvin läheinen. Jo nimitys sankarivainaja kertoo arvostuksesta. Sankarihaudat ovat suomalaisille tärkeitä. Ne ovat sivistyskansan kunnianosoitus isien työlle isänmaan puolesta. Kohdistan lopuksi Yrjö Jylhän runon Vaienneet voittajat säkeellä kiitoksemme sankarivainajillemme.
Te ette turhaan taistelleet,
te ette turhaan kaatuneet
te saitte suurimman voiton:
te voititte veljen veljelleen,
te löysitte kansan eksyneen,
te airuet aamunkoiton.
Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.
Viimeisimmät kommentit