Kun kuntakeskus rakentuu

Kerrotaan, että kunnanjohtaja Jussi Peltomäen aikana olisi päätetty kaksi asiaa Lempäälän kuntakeskuksen rakentamisesta. Ensimmäinen olisi ollut se, että kerrostalojen rakentamiseen ei mennä, vaan kirkonkylää rakennetaan matalana ja viihtyisänä. Kukkakaupan-Villihanhen korttelin rakennukset ovat tuon ajattelun ilmentäjiä. Talot ovat korkeintaan kaksikerroksisia. Kukkakaupan torni oli ainoa silmänilo.

Toinen rakentamisen linjaus tuli kunnanvaltuuston kautta erään aktiivisen valtuutetun ajamana. Hän sai läpi ajatuksen, että jos korkeampia taloja rakennetaan, niiden harjakorkeus ei saisi ylittää kirkon katonharjan korkeutta. Sinänsä hyvä varmistus kirkon välittömässä läheisyydessä, mutta säännöksi lavennettuna johtaa kohtuuttomuuksiin.

Lienee toistakymmentä vuotta siitä kun kunnanjohtaja Olli Viitasaari kokosi valtuustoryhmistä pienen työryhmän ideoimaan ja pohtimaan kuntakeskuksen kaavoitusratkaisuja. Ensin puhuttiin ns. Lempon alueesta eli entisestä Ryynikästä, sittemmin koko kuntakeskuksesta. Tämä kaikki johti Piipon lähellä nyt olevien kuusikerroksisten pistetalojen rakentamiseen sekä kaupan (Lidl ja silloinen T-market, nykyinen S-market) sijoittamiseen radan itäpuolelle.

Tuon vaiheen jatko-osassa mukaan saatiin arkkitehti Marita Palokoski, joka siirtyi Pirkanmaan Liitosta Lempäälän kuntakeskuksen projektikaavoittajaksi. Hän keksi sopivan väljän kaavamerkinnän C, joka tarkoittaa keskustatoimintojen kortteleita. Palokosken ansiosta merkitä meni läpi maakuntakaavaan asti. Tuolloin pohdittiin myös sitä, mitkä historialliset rakennukset kannattaisi suojella. Suojeltavia olivat mm. Vanha Asema, Manttaalitalo, ns. Tenkasen mylly. Yllättäen suojeltavien listalle tulivat myös pikku sr-merkinnällä seurakuntalo ja vanha lukio. Pikku sr-merkintä tarkoitti, että niiden suojelutarve arvioidaan asemakaavoituksen yhteydessä.

Oliko ties mones vaihe, kun Olli Viitasaari pestasi Toni Virkkusen auttamaan kuntakeskuksen kehitysprosessia. Myöhemmin mukaan tuli arkkitehti Juha Ryösä. Nyt istuimme Hääkiven hirsirakennuksen suojissa joka perjantai-iltapäivä. Mukana olivat myös seurakunta ja yrittäjät. Kuntakeskuksen kehitystä katsottiin helikopterikuvassa ja suhteessa muun Etelä-Suomen kehitykseen. Tuloksena oli ns. yleissuunnitelma sekä kaksi suurta havaintoa. Elävän kuntakeskuksen rakentamiseksi olisi rautatie voitava ylittää kirkolta kaupoille johtavalla akselilla. Ja toisena havaintona oli tarve saada silta Hauralaan.

Rakentamista kuitenkin haittasi vuodesta 2008 alkanut maan taloudellisen kasvun pysähtyminen. Vaikka seudun rakennusfirmat olivat sitoutuneet korkeatasoisen asuinalueen tavoitteeseen, eivät investoinnit lähteneet liikkeelle. Epävarmuus oli liian suurta. Tästä seisovasta tilanteesta, jossa pidettiin koko prosessia hengissä, annettiin myös vääriä todistuksia. Oli helppo kommentoida, että siellä Hääkivellä vain puhutaan ja puhutaan, muttei saada mitään aikaiseksi.

Heidi Rämön tulo kunnanjohtajaksi osui vaiheeseen, jolloin taloussuhdanne kääntyi reippaaksi nousukaudeksi. Kunnanjohtaja Rämö teki myös oikean liikkeen pestaamalla Lari Laakson vetämään kuntakeskuksen kehittämistä. Samalla vaihe sai markkinointinimen Nova Lempäälä. Kaikesta tästä on nyt rakentumassa Lempäälä-talo, uusi kirjasto, parkkitalo sekä silta yli rautatien.

                                                                                                  Juha Kuisma

                                                                                                  kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>