Sakkola-museon esineistöä numeroidaan

Kaija Virtanen (vas.) ja Päivi Nuora-Matikka ovat laittaneet kädentaitonäyttelyssä keskeiselle paikalle Sakkolan kansallispuvun, jonka päähinettä kutsutaan harakaksi. Nuora-Matikalla on kaulassaan harakan perinteistä kirjontakuviota jäljittelevä huivi.

Museon tämän kesän näyttelyssä on esillä enemmän esineitä kuin koskaan aikaisemmin.

Karjalaista perinnettä vaalivan Sakkola-museon hallussa olevia esineitä on alettu luetteloida kevään ja alkukesän aikana. Inventaariota tehnyt Päivi Nuora-Matikka Sakkola-säätiön museotyöryhmästä kertoo, että tähän mennessä on luetteloitu yhteensä tuhatkunta esinettä, ja lisää on tulossa. Niin sanotussa kirkkohuoneessa olevat kirjat on vielä käytävä läpi, ja lisäksi museon yhteydessä olevassa varastossa on vielä inventoitavaa tavaraa.

Vuonna 2000 avatun Sakkola-museon esineistö ja tiedot kokoelman esineistä ovat tähän saakka olleet toisistaan irrallaan, sillä esineitä itsessään ei ole yksilöity minkäänlaisilla merkinnöillä. Nuora-Matikka on käynyt läpi listoja, joihin on koottu lahjoitusten vastaanoton yhteydessä tiedot jokaisesta lahjoittajasta ja hänen tuomistaan esineistä.

– Listojen perusteella olemme etsineet jokaisen mainitun esineen, antaneet sille luettelonumeron ja kiinnittäneet numerolapun esineeseen.

Luettelointityöhön osallistuneen Kaija Virtasen mukaan luetteloinnin tarpeeseen havahduttiin, kun keväällä ryhdyttiin rakentamaan museon tämänkesäistä Kädentaitoa Sakkolasta -näyttelyä. Näyttelyssä on esillä sotien jälkeen Venäjän puolelle jääneen Sakkolan pitäjän karjalaista käsityöperinnettä. Näyttely on aiheeltaan varsin erilainen kuin aikaisemmat lähinnä sota-aikaan liittyvät näyttelyt. Kaija Virtanen kertoo, että näyttelyn aihe valikoitui sillä perusteella, että museoon on tullut lahjoituksena erityisen paljon juuri käsitöitä.

– Täällä on todella paljon kaikenlaisia asuja, tekstiilejä ja esimerkiksi seinävaatteita. Kun laitoimme niitä esille, emme aina löytäneet helposti tietoa siitä, mikä käsityö oli mikäkin. Lisäksi halusimme vaihteeksi tehdä näyttelyn aikaisempaa kevyemmästä aiheesta.

Luetteloinnissa ja näyttelyn rakentamisessa on moniin esineisiin ja käsitöihin merkitty niiden tekijän nimi. Tieto esineiden tekijöistä kiinnostaa niitä museokävijöitä, joilla on juuria Sakkolassa, sillä karjalaiset nimet ovat heille tuttuja. Toisaalta tekijän nimi on monille lahjoittajille tärkeä, sillä he ovat saattaneet lahjoittaa esimerkiksi vanhempiensa tai muiden lähisukulaistensa käsitöitä.

– Eräs henkilö tuli vierailemaan näyttelyssä hyvin pian sen auettua. Hän huomasi esineiden joukossa isänsä tekemän ja käyttämän matkalaukun, jossa ei kuitenkaan ollut näkyvillä isän nimeä. Hän sanoi siitä heti meille, ja nimi lisättiin laukkuun, Virtanen kertoo.

Kostuli, säppäli, harakka, rekko ja pinteli ovat esimerkkejä murteisista sanoista, jotka kuvaavat näyttelyssä esillä olevia asusteita. Esillä on runsaasti kaikenlaisia tekstiilituotteita, kuten vaatteita, liinoja, petivaatteita ja seinävaatteita. Kauniita kirjailuja pistää silmään siellä täällä. Tekstiilejä on näyttelyssä esillä niin paljon, ettei niitä kaikkia ole voitu levittää esille, vaan esimerkiksi vaatteita ja liinoja on viikattu lomittain vitriiniin. Näyttelyn rakentamisen aikana naiset ovat törmänneet jos jonkinlaisiin tuttuihin esineisiin ja joihinkin yllätyksiinkin. Erään varastosta löytyneen matkalaukun sisällöstä tuli arvoitus.

– Meillä ei ollut tietoa lahjoittajasta, mutta ihmettelimme, miksi laukku helisi. Ajattelimme, että sen sisällä oli ehkä jotain sota-ajan tarvikkeita. Sitten tyttäreni onnistui aukaisemaan laukun, ja sieltä löytyi purkkikaupalla vanhoja suksivoiteita, Päivi Nuora-Matikka selostaa.

Sakkola-museon kokoelmassa on lukuisia Helinä Nurmen äidin Sirkka Kekin tekemiä käsitöitä. Kekki kävi nuoruudessaan kotitalouskoulun.

Yksi museoon esineitä lahjoittanut on lempääläinen Helinä Nurmi, jonka äiti Sirkka Kuuppo teki valtavasti käsitöitä nuoruudessaan Sakkolassa ja myöhemmin Lempäälässä. Näyttelyssä on äidin kätten tuotosten lisäksi esillä Nurmen tätien tekemiä käsitöitä, kuten kudottuja ja kirjailtuja liinoja.

– Äiti kävi sotien välissä kotitalouskoulun, jossa opittiin kaikenlaisia kädentöitä, kuten puutarhanhoitoa, kudontaa, kirjontaa ja ruoanlaittoa. Hän virkkasi lukuisia päiväpeittoja ja kutoi käsineitä, pannulappuja ja tossuja, Nurmi muistelee.

Suuri osa Nurmen museolle tuomista liinoista ja muista käsitöistä on naiselle tuttuja lapsuudesta. Eri puolilla näyttelyä näkyy palasia kodista, jossa Nurmelle niin tutut esineet ovat olleet käytössä vuosikausia.

– Minulla on kotona vielä paljon lisää äidin ja tätien töitä. Aivan kaikkea en raaski vielä tuoda, sillä onhan niillä paljon tunnearvoa.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>