Pelkkää pelkkaa

On juhannuksen aaton aatto vähän jälkeen klo 15. Rymistelen Massey-Ferguson 35:lla Lempäälässä kohti Vesilahtea ja Kehrontietä. Traktorin perässä on karakärry, jossa on 30 pikkutukkia, kolmea eri pituutta. Pihasta lähtiessä oli tullut muutama pisara, mutta nyt matkalla sataa tosissaan päin näköä. Painan lippalakkia syvempään ettei se läpsähdä lentoon ja annan dieselin taittaa runsaan 20 km matkaa.

Olin edellisenä päivänä vivunnut puut kärryyn keskipistemenetelmää käyttäen: tehän tiedätte, painon keskipisteen toisella puolella oleva paino kumoaa nostettavasta kuormasta saman verran painoa. Kun käytössä on esimerkiksi siirrettävä hakkuupölkky, voi keskipisteen sijoittaa kunkin tukin kannalta sopivaan kohtaan. Näin järkeillen kuorma syntyi tukkisaksilla, selkää säästäen ja jalkavoimia käyttäen.

Juhannusliikenne on jo alkanut ja maanteillä on runsaasti autoja. Tämän kuljetuksen lainmukaisuuden kruunaa takakarassa töröttävä hitaan ajoneuvon kolmio. Risteyksissä kääntyessä vilkun korvaa pontevasti suoraksi ojennettu vasen tai oikea käsivarsi. Kyllä nuo juhannusta viettämään lähteneet ymmärtävät: tuollaista se on maalla, tuossa pärryyttää taas yksi originelli. Vettä vihmoo vastaan kuin suihkussa olisi.

Sahuulanssi on Kehrontien varressa vajaan kahden kilometrin ajon jälkeen. Muutama viikko sitten oli sovittu, että nämä voidaan sahata muun sahuun päätteeksi. Nyt oli tuo aika, täsmällisesti puhuttuna juuri ”ennen juhannusta”. Ihan yksin ei sahattavaa pelkkaa tarvitsisi kärryyn siirtää, sillä sahuri oli kysynyt avuksi näissä hommissa kokeneen naapurin miehen.

Vaihdan sateessa kuivan paidan ja koko tulomatkan repussa olleen sadetakin. Sahuri, iso leppoisa mies sekä avuksi tullut naapurin mies tulevat laanille. Ovat sahanneet melkein koko päivän ja ehtineet juuri syödä. Taivas näyttäisi toviksi valkenevan. Sahuri siirtää metsäkoneellaan pikkutukit syöttökaljujen päälle. Peruutan karakärryn sopivalle hollille sahauspöydän sivulle. Pelkkojen paksuudeksi on puhuttu 11 cm. Se vaatii hiukan asetuksia. Sitten sahaus alkaa.

Niin että mikä se pelkka on? Se on kahdelta kyljeltään suoraksi sahattu hirren aihio. Usein pelkka on vielä alapinnasta suoristettu niin että ensin sahataan pois paksu tyvikaulus, jotta puu makaa vakaana ja suorana sahauspöydällä. Pelkka on sama sana kuin ruotsin bjälke.
Tavaraa alkaa tulla. Tämä on tuttua monesta aiemmasta sahuusta, jossa olen ollut mukana. Kahteen mieheen saamme tuoreet pelkat pinottua karakärryyn. Sahauksessa irtoavat pinnat kokenut apumies tietää pinota maahan siistiin nippuun. Ne nostettaisiin sahuun päätteeksi kuorman päälle. Lyhyet losot heitetään laanin pysyvään losokasaan.

Taitaa kulua runsas tunti, kun puut on sahattu. Koko ajan sataa. Metsätraktori kahmaa pinnat hetkessä kuorman päälle. Olemme kaikki kypsiä saamaan keikan tehdyksi. Puutavara on sillä tavalla vajentunut lituskaiseen muotoon, ettei kuorma tarvitse sitomista. Sen sijaan yksi karakärryn telipyöristä on tyhjentynyt painon alla. Sahurin ehdotuksesta ajan hänen konehallinsa kautta, mistä rengas saa ensiapua kolmen barin verran. Kiitokset ja varovainen peruutus pihassa. Sitten urku auki kohti kotia. Sade vain yltyy. Kaikki vaatteet ovat likimärkiä. Vilu puistattaa horkaksi asti. Onneksi tuulenpitävä keltainen sadetakki antaa pientä suojaa. Kotona odottaa vaimon lämpimäksi naksauttama sauna. Ilman sitä vilustuisi kipeäksi.

Juha Kuisma

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>