Hiukan toisenlainen oopperaprojekti

Viulisti Anna Angervo ja klarinetisti Janne Pesonen tekivät osuutensa Sillanpää-oopperassa jo yli kaksi vuotta sitten. Pariskunta nautti soittamisesta, mutta jäi kaipaamaan aidon esitystilanteen huumaa.

Vesilahtelaista pariskuntaa, viulisti Anna Angervoa ja klarinetisti Janne Pesosta, kuullaan osana TampereRaw-yhtyettä Hämeenkyrössä esitettävässä oopperassa, joka kertoo F. E. Sillanpään elämästä. Kaksikon ei tosin tarvitse olla näytöksissä paikan päällä.

Millainen osuus teillä ja muulla yhtyeellä on Sillanpää-oopperassa?
– (Anna) Me soitamme sen orkesterimusiikin, jota oopperassa kuullaan. Laulajat laulavat meidän soittomme päälle omat osuutensa. Me emme ole mukana esityksissä, vaan soittomme tulee nauhalta. Äänitimme muun yhtyeen kanssa musiikin jo vuosi ennen oopperan viime kesän ensi-iltaa, jotta laulajat pystyivät harjoittelemaan nauhoitteen avulla.

– (Anna) Nauhoitetta piti käyttää, koska me soittajat emme olisi voineet olla esityksissä soittamassa taivasalla. Soittimet eivät todellakaan kestä sadetta, ja Myllykolun kesäteatterin näyttämö ei ole katettu. Tämä oli tiedossa heti alussa, kun Seppo Pohjola sävelsi teoksen.

Millainen työrupeama musiikin harjoittelu ja taltiointi oli?
– (Janne) Saimme kukin oman soittimemme nuotit alkuvuodesta 2016, pari kuukautta ennen äänitystä. Harjoiteltuamme jokainen oman osuutemme pidimme yhteisen harjoitusperiodin Tampereella. Varsinainen äänitys tehtiin kolmen pitkän päivän aikana studiolla Hollolassa. Harjoitteluun aika oli ihan sopiva, mutta nauhoituksiin oli käytettävissä työmäärään nähden todella vähän aikaa. Se oli kuitenkin pakko tehdä lyhyessä ajassa, sillä äänittäminen on kallista.

– (Anna) Työnteko sujui todella hienosti, olihan meillä mahtava porukka tekemässä nauhoitetta. Tämä oli soittokokemuksena tosi erilainen kuin sellainen projekti, jossa ensin harjoittelemme ja sitten esitämme perinteiseen tapaan musiikin jokaisessa näytöksessä uudelleen. Keikkatilanteessa pystyy irtautumaan soittotekniikan ajattelemisesta, mutta äänitettä tehdessä meidän täytyi keskittyä tuottamaan laulajia varten nauhalle virheetön suoritus.

Onko tämä musiikillinen toimintatapa tyypillinen ratkaisu ulkoilmassa esitettävissä oopperoissa?
– (Janne) Tämä on tosi poikkeuksellista, sillä nauhoitettua musiikkia ei ole ainakaan Suomessa käytetty oopperassa aikaisemmin. Yleensähän näytöksissä orkesteri on mukana lavalla tai erillisessä orkesterikatoksessa, jolloin sävelletty musiikki tuotetaan yleisön kuultavaksi kokonaisuudessaan livenä.

– (Anna) Yllätyimme siitä, miten hyvin ratkaisu lopulta toimii ja miten hyvältä me kuulostamme. Paikalla on joka esityksessä sama äänimies, joka vastasi myös nauhoitusten äänitekniikasta. Hän huolehtii esityksissä laulun ja soiton yhdistämisestä ja siitä, että orkesteri kuuluu sopivalla voimakkuudella, vaikka esityspaikalla alkaisi yhtäkkiä sataa rankasti tai vaikkapa tuulla.

Miten kuvailisitte omia soitto-osuuksianne ja Pohjolan sävellystä kaiken kaikkiaan?
– (Janne) Vaikka ooppera on tyyliltään moderni, klarinetilla ei ollut modernille musiikille tyypillisiä efektejä, vaan ihan tavallisia nuotteja. Musiikki ei kuitenkaan edennyt missään totutuissa sävellajeissa, ja nuotteja oli todella paljon.

– (Janne) Tämä ei todellakaan ollut sellaista musiikkia, joka jäisi helposti sormien liikemuistiin, eivätkä peräkkäiset äänet olleet sellaisia, joita oma säveltajuni olisi laittanut peräkkäin. Soittaessa piti oikeasti seurata nuottia herkeämättä, jotta kaiken sai soitettua oikein.

– (Anna) Vaikka ooppera on tyyliltään moderni, Pohjolan musiikki on hyvin soivaa ja melodista. Soitto-osuudet olivat teknisesti haastavia, mutta mukavia soittaa.

Millaista on katsella ja kuunnella oopperaa ja omaa soittoanne yleisön roolissa?
– (Janne) Kyllä sitä tulee ajatelleeksi niitä harjoituksia ja tehtyä havaintoja omista virheistään. Mielessä pyörii myös se, miten eri tavalla olisin soittanut monia kohtia, jos olisi kuullut soittaessa myös laulun ja tiennyt, mitä lavalla ja tarinassa tapahtuu musiikin eri kohdissa. Vaikka säveltäjä oli harjoituksissamme mukana ja lauloi meille joitakin lauluosuuksia, moni kohta on laulajien kannalta varsin hankala.

– (Anna) Hankalaa on juuri se, että nauhoitus ei jousta yhtään esitystilanteessa. Omalta kannaltamme on tietysti aika surullista, että meiltä jää puuttumaan se paras, eli soittaminen esityksissä. Nyt emme päässeet mukaan siihen ihanaan esityksen huumaan ja flow-tilaan, joka keikalla yhdessä soittaessa syntyy, kun reagoimme itseemme, toisiimme ja laulajiin ja ylitämme itsemme kaikki yhdessä.

– (Janne) Kyllä se tietysti harmittaa kovasti, että emme voi olla mukana parhaassa osuudessa, eli itse esityksissä. Mutta sellaista se on, tällä kertaa vain täytyi tehdä näin.

Oopperan viimeiset näytökset ovat tällä viikolla keskiviikkona ja torstaina. Mitä olette puuhailleet aiempien näytösten aikana?
– (Janne) Näytöksissähän meitä ei ole tarvittu, joten olemme olleet kotona ja mökillä ja kattoa korjailemassa.Minä olen käynyt koiranäyttelyissä kolmen samojedinkoiramme kanssa.

– (Anna) Olemme viettäneet ihan tavallista kesälomaa! Olemme myös käyneet katsomassa oopperan yhteensä kolme kertaa näiden kahden kesän aikana. Siitä tuli hieno teos, joka soi upeasti.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>