Suurin osa rescue-työtä tehdään kohdemaassa

Rescue-yhdistys Kulkurit ry:n toiminnanjohtaja Salla Honkapää muistuttaa, että suurin osa superbakteereista on jo Suomessa esimerkiksi sairaala- ja hoitolaitoksissa. Niitä tulee Suomeen myös turistien tuliaisina, eikä tilanne merkittävästi muutu sillä, tuodaanko rescue-koiria Suomeen vai ei. Honkapään kanssa kuvassa Nuutti-koira, joka adoptoitiin Suomeen vuonna 2016. Kuva: Veera Nuri

Lempäälän-Vesilahden Sanomien kolumnisti Piikki kirjoitti kriittiseen sävyyn ulkomailta Suomeen tuotavista rescue-koirista. Rescueyhdistys Kulkurit ry:n toiminnanjohtaja Salla Honkapää oikoo muutamia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja koskien rescue-toimintaa Suomessa.

Honkapää lähti toimintaan mukaan vuonna 2005, kun hän etsi omalle saksanpaimenkoiralleen kaveria. Virosta löytyi Roomeo, joka pian muuttikin Honkapään luokse.

– Kun hain Roomeota kotiin karulta virolaiselta koiratarhalta, minussa syntyi halu auttaa kodittomia eläimiä. Sillä tiellä olen edelleen, Honkapää kertoo.

Vastuullista rescuetoimintaa tehdään luuloista poiketen suureksi osaksi kohdemaassa. Kulkurien pääpaino on Romanissa, jossa järjestetään muun muassa massiivisia sterilointiprojekteja.

Toiminnan aikana sterilointiprojekteissa on operoitu yli 12 000 eläintä. Yksi steriloimaton kadulla elävä narttu voi seitsemän vuoden aikana jälkeläisineen tuottaa 67 000 pentua, joten 12 000 koiran sterilointi tarkoittaa sitä, että syntymättä jää miljoonia, jopa satoja miljoonia epätoivottuja koiria. Toinen tärkeä toimintamme muoto on paikallisen väestön valistus.

Adoptioitoiminta on se näkyvin rescue-työn osuus, joka herättää suomalaisissa eniten tunteita. Kulkureiden kautta on adoptoitu yli 2000 koiraa. Kulkurit pitävät päivittäin yhteyttä paikallisiin toimijoihin ja vierailevat yhteistyötarhoilla ja koiria hoitavalla klinikalla säännöllisesti.

– Kauttamme saapuvat koirat rokotetaan kattavasti ja varoaikoina käytetään reilusti yli lain vaatimia aikoja. Lisäksi koirat testataan seitsemän eri sairauden varalta, multiresistansseja bakteereita seulotaan ja koirat ulko- ja sisäloishäädetään vähintään kahdesti. Koirat myös steriloidaan, mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi. Passit tarkistetaan vielä toimestamme ennen koirien saapumista ja niiden mikrosriut luetaan ja passit tarkistetaan sekä Romaniasta lähtiessä että heti Suomeen saapuessa.

Suomalaiset yhdistykset ovat tänä keväänä perustaneet yhdessä vastuullista rescuetoimintaa yhdistävän kriteeristön, Responsible Rescue -sitoumuksen, jossa on luotu yhteiset pelisäännöt eri maista koiria tuoville järjestöille yhteistyössä suomalaisen eläinlääkärin kanssa. Näin toimintaa saadaan tasalaatuistettua ja erottaudutaan selkeästi esim. pentutehtailusta ja salakuljetuksesta, joiden parissa merkittävät terveysriskit ovat. Vastuulliset rescueyhdistykset ottavat terveysasiat tosissaan ja kantavat niistä huolta päivttäin, se on toimimisen perusedellytys.

Mediassa on ollut Honkapään mukaan suhteettoman laajasti esillä superbakteerit, joihin on liitetty rescuekoiria.

– Niiden parissa on todellinen, mutta marginaalinen ongelmansa, jonka eteen yhdistykset tekevät työtä ja tiedottavat tilanteesta avoimesti, Honkapää sanoo.

– Olisi kuitenkin hyvä muistaa suhteellisuus ja muistaa mainita myös se, että nämä superbakteerit ovat jo ihan valmiiksi olemassa täällä Suomessa esimerkiksi terveyspuolella.

Tilannetta rescuekoirien parissa ei pidä vähätellä multiresistenttien bakteerien osalta, mutta samassa yhteydessä olisi tärkeää muistaa että samaa bakteeria tuo mukanaan 70 % Aasian maissa matkaavista turisteista.

– Suomen mittapuulla se tarkoittaa satoja tuhansia matkaajia vuosittain, kun rescuekoiria tuodaan maahan vuodessa joitain satoja.

Millaisista oloista koirat sitten tulevat? Honkapään mukaan Romanian eläinsuojelutilanne on Euroopan huonoimpia.

– Maassa arvioidaan olevan kahdesta viiteen miljoona koditonta koiraa. Koiria kivitetään, hakataan, niiden päälle ajetaan autolla tahallisesti, ne ovat roskaa. Omistetut koirat hylätään pellolle tai kadulle usein ilman syytä, ne ajetaan kymmenien kilometrien päähän ja heitetään autosta ulos, jotteivat ne enää osaisi kotiin. Sitten on se onnekas pieni osuus, joka sattuu kohtaamaan eläinrakkaan ihmisen ja koira päätyy yksityiselle koiratarhalle, joita Kulkurienkin yhteistyötarhat ovat. Niissä koirista pyritään pitämään niin hyvä huoli kuin niukoilla resursseilla pystytään. Autettavia on liikaa, auttajia liian vähän. Työtä on loputtomasti.

 

Annika Eronen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>