Sepelkyyhkyn metsästys alkaa 10. elokuuta – 570 kalatiiraa Vesilahden Kirkkolahdella

Sepelkyyhky on helppo tunnistaa siniharmaasta asusta sekä siiven valkoisista juovista ja valkoisesta kaulalaikusta. Vielä loppukesälläkin sepelkyyhkyn näkee rakentavan pesää ohuista koivun oksista. Kuva: Timo Palomäki

Sepelkyyhkyjen kesärauha on ohi, kun kyyhkyjahti alkaa 10. elokuuta avaten samalla syksyn metsästyskauden. Sepelkyyhkystä on vuosien mittaan tullut yhä suositumpi riistasaalis metsäkanalintukantojen vähentyessä. Vuosittainen kyyhkysaalis on jopa yli 200 000 lintua.

Sepelkyyhkyn pesimäkanta on 1,5-kertaistunut linjalaskenta-aineistojen perusteella 1970-luvun puolivälistä vuoteen 2010, joten laji kestää hyvin metsästyksen. Suomessa pesivien parien määräksi arvioidaan 250 000.

Sepelkyyhky on pitkään ollut maaseutuympäristöjen laji, mutta viimeisen 20 vuoden aikana sepelkyyhky on alkanut sopeutua kaupunkiympäristöihin ja taajamiin pesien nykyään melko yleisesti kotipihoillakin, kuten oman pihamme ison kuusen latvassa jo usean vuoden ajan. Isoksi linnuksi sepelkyyhky piilottaa hataran risupesänsä taitavasti ja liikkuu pesälle hiljaa ja huomaamatta. Usein kyyhkypari paljastaa oleskelunsa pihassamme vain, kun se ajaa kovaäänisesti siivillään läiskyttämällä oravaa, pesärosvoa pois pesältään.

Sepelkyyhky pesii 2-3 kertaa kesässä ja elokuussa metsästyskauden alussa monissa pesissä sepelkyyhkyillä on poikaset. Pihassamme sepelkyyhky huhuili vielä 5. elokuuta pöllömäisesti ”huu-huu-huu-huh-huu” eli tulossa on myöhäinen pesintä. Metsästyksen täytyykin kohdistua parveutuneisiin kyyhkyihin, jotka ovat pääosin saman kesän poikasia tai pesinnän lopettaneita lintuja.

Pelloilla ruokailevissa kyyhkyparvissa saattaa olla mukana pienempikokoisia uuttukyyhkyjä, jotka ovat rauhoitettuja. Uuttukyyhkyiltä puuttuu sepelkyyhkyn tunnusomainen valkoinen kaulasepel ja siipien valkoiset poikkijuovat. Uuttukyyhkykanta on hiljalleen palautumassa Pirkanmaallekin taantumasta.

Kalatiira on järvenselkiemme peruslintu kalalokin ja kuikan ohella. Elokuun kuluessa tiirat jättävät kotimaan. Sirosiivet on kantaneet kalatiiran aina Australiaan saakka. Kuva: Timo Palomäki

Vesilahden Kirkkolahdesta on muodostunut nykyään loppukesällä tärkeä kalatiirojen ja syysmuutollaan olevien kahlaajien levähdyspaikka. Jani Vastamäki laski 4. elokuuta Kirkkolahdella lepäileviä kalatiiroja peräti 570 yksilöä. Pohjoisesta saapuneita syysmuutollaan lepäileviä kahlaajia laskettiin Kirkkolahdelle muodostuneilla lietteillä 2 tylliä, 6 suosirriä, 5 valkovikloa ja 3 liroa.

Kalatiirojen määrä on Pirkanmaan oloissa huomattavan suuri, mikä selittynee osaltaan Lempäälän Ahtialanjärven Lokkisaaressa pesineiden kalatiirojen suurella määrällä. Järven tekokareilla ja tekopesillä pesi tänä kesänä upeasti 140 kalatiiraparia. Poikueet kokoontuvat pesinnän jälkeen lepäilemään ja tankkaamaan itseään muuttokuntoon, sillä elokuun mittaan ja viimeistään syyskuun aikana viimeisetkin tiirat aloittavat muuttomatkansa.

Osa kalatiiroista pesii nykyään kaupunkien kerrostalojen ja tehtaiden kattotasanteilla, oletettavasti minkin saalistuksen vuoksi.

Kalatiiroista saadut runsaat rengaslöydöt ovat selvittäneet kalatiiran muuton ajoituksen, muuttoreitit ja talvehtimisalueet.

Kalatiirojen pääasiallinen talvehtimisalue on Etelä-Afrikan tasavallan ja Namibian ravinteikkaat rantavedet.

Kalatiira pitää hallussaan maamme lintujen muuttomatkan ennätystä, sillä Kallavedellä rengastettu kalatiira löydettiin Kaakkois-Australiasta 26 000 kilometrin päästä. Kirkkonummelainen kalatiira taas tavattiin Argentiinassa 13000 kilometrin päässä.

 

Teksti: Hannu Järvinen

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>