”Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie”

Jutun kirjoittaja ja kuvaaja istuu etupulpetissa Levän ala-asteella Ypäjällä vuonna 1981. Kyläkoulussa oli siihen aikaan kolme opettajaa ja noin 60 oppilasta. Levän koulu sulki ovensa lopullisesti keväällä 2018. Kuva: Ritva Rämö)

Muistatko, kun seisoit ensimmäisenä kouluaamuna ala-asteen pihalla äidin kanssa ja itku kuristi kurkkua?

Muistatko, kun koulut olivat vanhoja hirsirakennuksia, joiden isot ikkunat avattiin välituntien ajaksi? Entä muistatko, millaista oli käydä talvipakkasella koulun ulkovessassa?

Muistatko, kun järjestäjät tarkastivat aamuisin, että oppilailla oli nenäliinat mukana ja puhtaat kädet?

Muistatko, kun perjantaisin avattiin koulun kirjastokaapit, joista sai lainata Viisikoita, Neiti Etsiviä ja Anni Swanin kirjoja?

Muistatko, kun koululounas syötiin luokassa omalla pulpetilla itse tehdyn ruokaliinan päällä?

Muistatko, kun koulusta tehtiin koko päivän kestäviä kevätretkiä linnoihin, museoihin ja huvipuistoihin? Eikä niitä varten kerätty osallistumismaksuja.

Muistatko, kun peruskoulu oli vielä tuore keksintö ja aikuiset puhuivat kansakoulusta, oppikoulusta ja yhteiskoulusta?

Muistatko, kun ei ollut Wilmaa, esikoulua, iltapäivähoitoa eikä itsearviointia? Eikä puhuttu homekouluista, lukihäiriöstä, yhteisopettajuudesta eikä elinikäisestä oppimisesta.

Ja ennen kaikkea – muistatko oppimisen ilon?

 

Sanna Suonpää

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>