Kas, palmun latvassa oksien alla

Erkki Koivisto. Kuva: Jussi Saarinen

Viime aikoina on herättänyt kovasti sosiaalisessa mediassa keskustelua Lempäälän kunnan uusi graafinen ilme eli logo. Kovin vanha edellinenkään ei ollut, 150-vuotisjuhlavuodelta, mutta se nähtiin tarpeelliseksi päivittää Nesteen väreihin.

Kohta myös Vesilahden kunta julkistaa uuden ilmeensä – tuskin siinäkään kunnan vaakunasta tuttuja värejä viljellään. Ja taas seuraa keskustelua. Sekään tuskin kuitenkaan kohoaa sille tasolle, jolle pamahti tunnetun kuvanveistäjän Villu Jaanisoon taideteos Paratiisisaari Sääksjärvellä.

Monikaan ei ole suhtautunut teokseen yhtä kevyesti ja huumorintajuisesti kuin luku- ja kaverikoira Huugo, joka esiintyi tuoreeltaan somekuvissa paratiisipalmut matalasta otsalohkosta kohoavine sarvineen.

Joku toinen postaaja piti suotavana, ettei työtä valaistaisi illan pimeydessä.

 

Taiteen tehtävä on herättää tunteita, ja siinä mustista kierrätysrenkaista korkeuksiin kohoavat palmupuut onnistuvat mainiosti. Taiteilijan valinnut ja työn  tilannut Kiilto Oy on onnistunut oivallisesti.

Yleensä kiertoliittymissä suositaan varsin tavanomaisia ja muistijälkiä jättämättömiä kiveyksen ympäröimiä viheristutuksia. Toisinaan keskisaarekkeissa näkee kunnianhimoisemmin toteutettuja aiheita ja elementtejä, jotka pyrkivät muistuttamaan ohikulkijoita tienoon ja lähiseudun kulttuurihistoriasta tai menneisyydestä, ominaisluonteesta.  Pirkkalassa kiertoliittymässä lentävät lennokit, Ypäjän hevospitäjässä varsat heiluttavat häntää. Lempäälässä Piippo-keskuksen edessä olevaa tikkataulua ei voi moittia tylsäksi. Se on kauneimmasta päästä koko maassa.

Sekin on sponsoroitu. My way -nimisen teoksen lahjoitti vuonna 2012 Lempäälän kunnalle Elcoteqin omistajana tunnetuksi tullut Antti Piippo. Teos on runsaasti julkisia taideteoksia tehneen kuvanveistäjä Pekka Jylhän käsialaa. Se on suositeltava vierailu- ja ihailukohde niin päivänvalolla kuin iltavalaistuksessakin aivan kuten Paratiisisaarikin.

 

Olisiko Sääksjärven keskustassa voinut olla jotain tuonkaltaista? Toki. Vaikka pronssiin valettuja jalkapallojunioreita treeneissään. Lapsihahmo kirmaamassa tielle olisi voinut myös madaltaa ajonopeuksia.

Toteutuksessa ei olisi kuitenkaan ollut tilaajan toivomaa kierrätysteemaa. Trooppisessa ilmestyksessä on ja varaa hyvin monenlaisiin tulkintoihin.

Suomalaisten matkustusinto paratiisisaarille ja muualle ulkomaille on kasvanut 80 prosenttia  viimeisten kymmenen vuoden aikana. Jokainen voisi siitä arvailla hiilidioksidijalanjälkemme kasvua.

Päästäkseen paratiisiin ei välttämättä tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan.

 

Kun Sääksjärvi vihdoin sai kauan ja hartaasti toivotun tekonurmikentän, jalkapallomiehet pelkäsivät, että illan ja yön pimeinä tunteina se vartioimattomana voi joutua ilkivallan kohteeksi. Joku voi sytyttää kumirouheella nuotion.

Onneksi niin ei ole käynyt, ja toivottavasti kukaan ei tuikkaa tuleen Paratiisisaaren palmujakaan. Autonrenkaisiin tykästyneen Jaanisoon yhdelle työlle on käynyt niin. Viikin yliopistokampukselle sijoitettu Kaikki on mahdollista (2009) oli käytetyistä autonrenkaista rakennettu lähes viisi metriä korkea gorilla. Teos poltettiin tänä vuonna 10. tammikuuta.

Saa nähdä, minkä jäynän Hervannan teekkarit ensi vapun alla Paratiisisaarelle tekevät: soutavat sinne merirosvokapteeni Jack Sparrow’n?

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?