Gospel Gentlemen -konsertti ei hitsannut uskottavasti Jaakko Löyttyä, Pekka Simojokea ja Petri Laaksosta yhdeksi kristilliseksi musiikkiperheeksi

Parhaimmillaan Petri Laaksosen, Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn yhteiskonsertti nostatti hengen kattoon. Kaikki kolme ovat suomalaisen hengellisen musiikin arvostettuja tekijöitä. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Parhaimmillaan Petri Laaksosen, Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn yhteiskonsertti nostatti hengen kattoon. Kaikki kolme ovat suomalaisen hengellisen musiikin arvostettuja tekijöitä. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Kangasalan kirkkoon oli tunkua viime sunnuntai-iltana. Valitettavan moni konserttivieras tuli käännytettyä ovelta suoraan paluumatkalle, kun tilaisuus oli loppuunmyyty. Gospel Gentlemen -kiertue marssittaa historiallisella yhteiskiertueella estradeille kolme hengellisen musiikin suurta nimeä: Jaakko Löytyn, Pekka Simojoen ja Petri Laaksosen. On luonnollista, että mittavakin, nyt liki kolmen tunnin yhteiskattaus voi hipaista vain jäävuoren huippua, niin paljon on kunkin mestarin soittorasiaan vuosien varrella syntynyt lauluja. Surullista on se, etteivät herrat hitsaudu uskottavasti kristillisen sanoman matkasaarnaajiksi. Illan aikana selvisi myös se, miten vähän muusikot loppujen lopuksi tietävät toisistaan tai näin väittävät. Tämä on hämmentävää: Suomi on pieni maa, eivätkä tämänkään musiikkigenren piirit ole oikeasti koolla pilattuja. Onneksi hengellisen musiikin ystävät ovat kartalla laajasta ja monipuolisesta tarjonnasta.

Gospel Gentlemen -kiertue on käynyt jo Lahdessa, Helsingissä, Turussa sekä viimeksi Kangasalla. Edessä marraskuun lopulla ovat vielä Jyväskylän, Isonkyrön, Oulun, Kuopion sekä Joensuun konsertit.

Jaakko Löytyn, Pekka Simojoen ja Petri Laaksosen yhteiskiertueelle on selkeä tilaus. Kangasalan kirkkokin osoittautui paikkamäärältään aivan liian pieneksi kolmikon täkäläisille ystäville. Runsaan puolen tunnin ajan järjestäjät joutuivat käännyttämään halukkaita tulijoita paluureissuille kirkon ovelta.

Odotukseni ovat hyvin korkealla, kun istun Kangasalan kirkon penkille. Sisäkaton sadat tähdet vangitsevat kerta toisensa jälkeen katseeni. Tähtien tutkiminen rauhoittaa kulloiseenkin teemaan – tällä kerralla konserttiin.

Ikuisuuskysymys on, tarvitsevatko konsertit juontajia ja juontoja. Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki hoitaa tehtävänsä tyylikkään läsnäolevasti sanaillen taitavasti illan isännistä ja heidän musiikillisista saavutuksistaan.

Vaikuttaa siltä, että etenkin Pekka Simojoella oli varsinainen puheripuli, niin runsassanaisesti ja vuolaasti hän luonnehti taiteilijaolemustaan ja teoksiaan ennen kuin pääsi itse asiaan laulujensa esittämiseen.

Joissakin tilanteissa on oikein mietittävä, olivatko pääosassa laulut vai pakinoiminen.

Toden totta: ensi ajattelemalta luulisi, että hengellisen musiikin piirit ovat meillä niin kodikkaan pienet, jotta samalla aikakaudella elävät muusikko-säveltäjät tuntisivat tarkastikin toisensa. Ajatus vesittyy Kangasalan kirkossa, jossa kolmen maestron debatti äityy välillä piikittelyksi ja vähättelyksi asti.

Myönteistä on, että yhteisen konsertin järjestäminen on inspiroinut kuuntelemaan ja syventymään naapurin tuotantoon.

On täysin tarpeetonta vatuloida yleisön edessä, onko kateellinen kollegojensa saavutuksista vai ei, ja turhuutta oli senkin pyörittely, olisiko Petri Laaksosen lauluja pitänyt tulla hiljan koostettuun evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan lisävihkoon vai ei. Ystävänpalvelus olisi toteutunut vinkkaamalla asiasta oikeille tahoille.

Kautta aikojen todellisten mestareiden sanoitukset ja sävellykset ovat kyllä eläneet kansan keskuudessa, halusipa kirkko sitä tai ei – olivatpa laulut virsikirjassa tai eivät.

Jos kiertueen tuottaneen Kansan Raamattuseuran tarkoituksena ja yksi tavoite on ollut marssittaa estradille yhteen hiileen uskottavasti puhaltava trio, niin tämä päämäärä jää saavuttamatta.

Konsertti koostuu nykyeväin kolmen taiteilijan itsenäisistä suorituksista.

Illan eteneminen nosti turhan monta kertaa esille kysymyksen, kuka on ykkönen, kuka kakkonen ja kuka kolmonen. Tällähän ei pitänyt olla mitään tekemistä esiintymisjärjestysten eikä minkään muunkaan asian suhteen.

Kunkin maestron omat tulkinnat tekivät parhaiten kunniaa heidän musiikilleen.

Jaakko Löytty henkii nöyryyttä

Jaakko Löytty on aina itseään suuremmalla asialla. Mies on juurevasti sitä, mitä hän sanoo olevansa. Körtti mikä körtti.

Sunnuntai-iltaisessa konsertissa Löytyn harmoniset tulkinnat olivat kuin taitavia opetuspuheita, saarnoja.

Juuri Löytty onnistui tälläkin kerralla nostattamaan tunnelman perinteisten körttiseurojen atmosfääriin.

Kahden maan kansalainen sai jälleen väkevän tulkinnan: armoa ja rakkautta välittävän.

Löytyn osuudet olivat suurella ajatuksella ja sydämellä harkittuja. Hänen laulunsa vahvistivat sanomaa, ettei tässä maailmassa kannata murehtia taivaasta.

Jaakko Löytyn tuotanto on niin laaja, että jokainen suomalainen kohtaa armoitetun mestarin teoksia jossakin vaiheessa elämäänsä.

Pekka Simojoki turvaa vitseihin

Olenko minä Luojan luomana juuri tällaisena riittävä? pohdin, kun Pekka Simojoki vitsaili kitaristinsa koolla.

Toisaalla Simojoki kuvaili ylistävästi kollegansa ääntä vähätellen samaan hengenvetoon tarpeettomasti omaansa.

Säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja kuvasi itseään afrikkalaisen piirongin laatikoksi, jossa kaikki palaset ovat sulassa sekamelskassa mutta sovussa keskenään. Monesta ammentavaksi hihhuliksi Simojoki itsensä positioi, ja juontajakin miestä näin tituleerasi.

Kokonaisuudesta puuttui juurevuus ja vakuuttavuus olla sanomansa takana. Tämänkertaisista tulkinnoista ei henkinyt sitä koskettavuutta, jota on hänen säveltämissään virsissä Taivaan Isä suojan antaa tai Herra, kädelläsi.

Petri Laaksonen ja lapsen usko

Aplodien voimakkuus osoitti Petri Laaksosen musiikin vaikuttavuuden.

Vaikka Laaksonen on koulutukseltaan musiikinopettaja, hän ei höngi kansankynttilän kaikkitietävyyttä.

Muusikon olevaisuudesta loistaa vilpitön lapsen usko hyvään.

Laaksonen nostatti useamman kerran sunnuntai-iltana tunteet kattoon. Näin tapahtui hänen tulkitessaan jo ikivihreäksi varttunutta Täällä Pohjantähden alla -laulua ja soittaessaan äitinsä muistoksi tekemäänsä sävellystä In Memoriam.

Konsertin molempien puoliskojen introksi oli kehitelty sovitus Laaksosen toisesta euroviisuhitistä Sata Salamaa. Se ja varhaisempi, Laaksosen myös 1980-luvulla säveltämä euroviisu Eläköön elämä kuvastivat jo Laaksosen tulevaa tietä, suuren lahjakkuuden kypsymistä kohti syvenevää ja tasapainoista taiteilijuutta.

Gosbel  Gentlemen -kiertue valloittaa parhaillaan Suomea. Petri Laaksonen (kuvassa vas.), Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki konsertoivat viime sunnuntaina Kangasalan kirkossa, joka täyttyi viimeistä istumapaikkaa myöten. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Gosbel Gentlemen -kiertue valloittaa parhaillaan Suomea. Petri Laaksonen (kuvassa vas.), Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki konsertoivat viime sunnuntaina Kangasalan kirkossa, joka täyttyi viimeistä istumapaikkaa myöten. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Yhtye on tärkeässä osassa

Gospel Gentlemen -kiertueen jalokivi on viisijäseninen yhtye, jonka kapellimestarina on Jussi Pyysalo (kosketinsoittimet).

Kokoonpano luo musiikkimaailman, joka höystää artistien tulkinnat koskettaviksi kokonaisuuksiksi. Juuri yhtye pitää paketin koossa, niin että herrasmiesten laulut eivät jää irrallisiksi tulkinnoiksi.

Yhtyeessä musisoivat kapellimestarin lisäksi Minna Pyysalo (perkussiot, kosketinsoittimet ja laulu), Sami Asp (kitara ja laulu), Jaakko Luoma (basso ja laulu) ja Ari Isotalo (lyömäsoittimet).

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>