Jyväjemmaus vs. maataloustuki

Esitelmätilaisuuden selostuksessa ”Sota nostaa pahuuden esiin ihmisessä”  (L-VS 6.11.) todetaan aivan oikein loppuponteni, että maatalous ei voi  toimia puhtaasti markkinatalouden mukaisesti, mutta tahdon vielä  perustella.

Markkinaehtoisuus merkitsisi, että runsauden vallitessa hinnat laskevat  ja niukkuuden vallitessa nousevat. Yhteiskuntamoraali I maailmansodasta  lähtien on kuitenkin vaatinut, että ruokapulan iskiessä viljelijöiden  pitää luovuttaa yhteiskunnalle kaikki omasta käytöstä ylijäävä tuotanto  säännösteltyyn hintaan.

Jyväjemmari-sana lienee ensin tarkoittanut viljelijää, joka piilottaa  satoaan, vaikka toisilla on nälkä. Siihen ”markkinaehtoisuuteen”  syyllistyttiin 1917 Lempäälässäkin. Ken sitä paheksuu, hyvällä syyllä,  ei saa samalla vaatia, että maatalous noudattaisi pelkkää kysynnän ja  tarjonnan lakia. Eihän se niin voi mennä, että laki toimisi vain yhteen  suuntaan.

Muutoin maataloustukien laajasta problematiikasta ei tässä sen enempää kuin, että Suomessa tukipolitiikka alkoi vuosien 1917–18 nälän jälkeen.

Riitta Mäkinen

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.