Korhosesta "Vuoden Väinämöinen"

Kadonneita ja kasvavia merkkipuita Lempäälässä

Tietoja vaihtamassa uusi ”Väinämöinen” Antero Korhonen (vas.) sekä Reijo Fredriksson, edeltäjä vuodelta 2014. Kuva: Riitta Mäkinen

Lempäälän Kalevalaiset ry  vietti kekri-iltaa pääesiintyjänä toimittaja, yleisaktiivi Antero Korhonen. Tilauksessa oli kertaus lempääläisistä merkkipuista, joista Korhonen on muiden asianharrastajien tuella koostanut kokonaisen kirjan. Lempääläisiä merkkipuita puistosta perämetsiin ilmestyi vuonna 2010 Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistyksen kustantamana.

Seinälle heijastettuina kuvat olivat vielä komeampia kuin kirjassa. Tavalla tai toisella erikoisia puita oli löytynyt seitsemisenkymmentä. Muutamat ovat jo ehtineet hävitä maisemasta.

Viime syksyn tullen Lempäälän aseman liepeiltä kaadettiin Lempäälä-talon rakennustöihin liittyen mänty, joka oli juhlallisesti istutettu Suomen 80-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Jouduttiin myös tuhoamaan komea rivistö kyynelkuusia. Korhosen kirjassa ovat sentään kuvat tallessa.

Kaksi vanhimman luokan merkkipuuta on vuoden 2010 jälkeen kaatunut vanhuuttaan: Leikkarin 37-metriseksi yltänyt ja arviolta 200-vuotiaaksi ehtinyt kuusi Lastusten rajalla katkesi kesämyrskyssä 2014. Mennyttä on myös tarunhohtoinen, jo Elias Lönrotin aikoina tunnettu Hennerin honka Hauralassa.  Se lienee ollut myös karsikkopuu, jollaiset ovat liittyneet vanhoihin vainajauskomuksiin ja elämän merkkihetkiin.

Monta sitkeää puuvanhusta ilahduttaa edelleen, ja joukko yksittäisille ihmisille ja perheille tärkeitä puita  sen kuin vankistuu.

Osan merkkipuista ei pitäisi viihtyä Lempäälän ilmastossa, mutta viihtyvätpä vain. Lempäälän nimikkopuu metsälehmus, hevoskastanja sekä Sotavallan kartanon kujannetta reunustavat kartiotammet elävät pohjoisrajoillaan. Pähkinäpensas ja Pyhäjärven rantamien kynäjalava ovat muistoja tuhansien vuosien takaiselta lämpimämmältä kaudelta.

 

Puutarinoiden jälkeen Antero Korhonen yllätettiin ”Vuoden Väinämöinen” -kunnianimityksellä. Se on naispitoisen yhdistyksen tapa muistaa seudun miehisiä kulttuurin luojia ja taitajia.

Nimityksen kunniaksi ”Väinämöinen” saa patalakin, joka on pirtanauhasta alkaen käsityönopettaja Anja Arvosen tekoa. Lisäksi sankaria muistetaan kalevalamittaisella runolla. Aiempi ”Väinämöinen” Ilkka Mäkinen muistutti Anteron, jonka nimi on Kalevalasta, kirjoitustyöstä ja kuinka ”luonnonsuojelija suuri” ja ”leijona lempeä” ”autot parkkiin asettavi, hiihtäjiä innostavi”. Moneen on mies kerennyt sen 40 vuoden aikana, kun Korhoset ovat asuneet Lempäälässä.

– Lapsuuteni Virroilla, oppikouluikään asti, oli melkein kalevalaista, kertoi Korhonen. Elettiin vielä ilman sähköjä ja traktoreita. Puutietous alkoi karttua jo silloin; esimerkiksi se, että hevosen luokit väännetään tuomesta.

Lempäälän Kalevalaiset ry on 2003 perustettu kansanperinnettä vaaliva kulttuuriyhdistys. Sen puheenjohtajana toimii Kirsti Isotalo ja sihteerinä Päivi Korteniemi. Kattojärjestö on Kalevalaisten Naisten Liitto.

 

Teksti: Riitta Mäkinen

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>