Suomenhevoset olivat sodassa apulaisia ja kumppaneita – Mitä lähestyvästä itsenäisyyspäivästä ajattelee Omenamäen Kaneli?

Omenamäen Kaneli nähtiin toissa kesänä Lempäälän Nuorisoseuran produktiossa Sotahevonen. Kuva: Emma Lehto

Suomenhevoset olivat talvisodassa korvaamattomia. Ne olivat apulaisia ja ystäviä, vetojuhtia ja sotilaiden kumppaneita vaikeissa rintamaolosuhteissa. Tiettömässä maastossa eteneminen oli usein mahdollista vain hevosten avulla. Mitä lähestyvästä itsenäisyyspäivästä ajattelee Omenamäen Kaneli, suomenhevonen, jolla on sotatilasta tuntumaa teatterin kautta. Kaneli nähtiin toissa kesänä Lempäälän Nuorisoseuran produktiossa, Arto Paasilinnan kirjaan perustuvassa näytelmässä Sotahevonen.

Kanelin ajatuksia tulkkaa isäntäväkeen kuuluva Jari Lehto.

 

Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?

– Itsenäisyys merkitsee vapautta kuljeskella omalla laitumella rauhassa ilman vaaraa. Itsenäisyys antaa mahdollisuuden elää tasavertaisena kaikenlaisten eläinten kanssa. Nytkin jaan laitumeni Shetlandsaarilta kotoisin olevan, kaivostyöläissukujuuret omaavan karvapalloponin, belgialaisen Westfalen kantakirjaprinssin ja ruotsalaisen, Hannoverin kuningattaren kanssa!

Minkälaista oli olla yleisön edessä sotahevos-Heikkinä?

– Kerrassaan upeaa! Nautin siitä täysin siemauksin! Esiintyminen ei jännittänyt lainkaan, ja jo ensimmäisistä harjoituksista asti tiesin, että tämä laji sopii minulle.

Mitä rooliisi kuului? Näytelmässä Heikki sai tehtäväksi ainakin kiskoa satojen litrojen lentobensiinitynnyreitä halki talvisen erämaan.

– Painavien pentsiinitynnyreiden vetäminen oli todellakin homma, johon muut näyttelijät eivät kyenneet! Se oli vaativa tehtävä, jonka lisäksi pidin huolta tunnelman luomisesta. Kohtauksia kuljettelinkin suvereenisti liikuttavuuden ja komedian välimaastossa lisäten aina muutamia uusia temppuja joka näytökseen, jossen muuten niin pitääkseni ohjaajan varpaillaan!

Oletko metodinäyttelijä, eli eläydyt vahvasti roolihahmoon?

– Kyllä! Kaikki suuret näyttelijät tekevät niin.

Olet kuulema hiljattain saanut varsan. Onko hänestä odotettavissa jatkajaa estradeille?

– Kyllä. Orivarsa syntyi 20. toukokuuta ja sai kasteessa nimen Omenamäen Rakuuna. Näin seitsemänvuotiaana ensisynnyttäjänä kaikki sujui hyvin, ja pojan metkuja katsellessa teatterimaailma voisi hyvinkin olla mokoman komeljanttarin tulevaisuutta!

Minkälaista arkesi nyt on?

– Nuori varsa pitää päivät kiireisenä. Paljon on pojalle opetettavaa ennen kuin omat siipensä alkavat kannattaa.

Minkälaiselta suomenhevosten tulevaisuus näyttää?

– Hiukan huolissani olen astutusmäärien vähenemisestä muutaman hyvän vuoden jälkeen. On sääli, jos upea 110-vuotias rotumme pikkuhiljaa hiipuu pois. Tilannetta ei paranna sekään, että Ypäjän Hevosopisto on ilmoittanut luopuvansa suomenhevosista. Tiedotteessaan sanovat, että suomenhevonen ei sovi urheilijoiden koulutukseen! Kovin kummaksun tuollaista lausuntoa. Sotilaita kantamaan ja tykkejä raahaamaan kyllä kelvattiin!

Missä merkeissä itsenäisyyspäivää vietät?

– Rauhallisesti kotiväen kanssa. Ehkä lautasella on jotain hieman fiinimpää mutusteltavaa.

Mikä on lempiruokaasi?

– Kaikki, kunhan sitä on paljon! Kotiväki moittii joskus ahneeksi. Mitälie ne sillä tarkoittavat…

Kenelle haluat lähettää terveiset?

– Terveiset lähetän uljaalle orille Tintin Sahramille, Rakuunan isälle! Hieno poika saatettiin maailmaan!

 

Suomen armeijalla oli talvisodassa käytössään noin 71 800 hevosta, joista kuoli tai katosi 7 200. Jatkosodassa armeija oli jo hieman paremmin moottoroitu ja hevosia otettiin 62 000. Niistä jopa 14 500 kuoli tai katosi. Lähde: Waris, Matti. Suomenhevonen sotahevosena. Karisto 1997

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>