Liian vähän palkkaa

Lastentarhanopettajien palkkojen matala taso on järkyttävän totta. Kuka korkeakoulututkinnon suorittanut ansaitsee vähän reilut kaksituhatta euroa kuukaudessa? Koulutustaso vastaa insinöörikoulutusta, mutta palkkaus ei. Varhaiskasvatuksen opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset pitävät huolta ihmisten kalleimmista aarteista – heidän lapsistaan.

Työ on vastuullista ja vaativaa, ja palkkataso kuvastaa käytännössä sitä millä tavoin varhaiskasvatusta arvostetaan. Opetusministerin kauniit sanat eivät riitä kenellekään elannoksi. Palkkatasoa on yritetty mm. Helsingin seudulla nostaa muutamilla satasilla, mutta toisaalta yksityisten päiväkotien yleistyessä varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja on alettu polkea yhä karkeammin.

 

Kunnallisissa päiväkodeissa on toiminut päiväkodin opettajia, joiden opinnot ovat olleet kesken, ja siksi olen itsekin toiminut vuosia epäpätevänä opettajana.  Vuonna 2012 KVTES kuitenkin antoi epäpätevinä palkatuille päiväkodin opettajille oikeuden samaan palkkaan muodollisesti pätevien opettajien kanssa.  Jälkikäteen olisi nyt mahdollisuus hakea korvausta jo vuosia sitten maksetuista liian pienistä palkoista. Kyse on siis useista vuosista, joiden aikana kunnat eivät ole ”huomanneet” tai halunneet huomata tätä uutta linjausta.

Epäpätevinä palkatut opettajat ovat tehneet samaa työtä kuin muodollisesti pätevät, mutta viisi prosenttia pienemmällä palkalla.  Hain muiden päiväkodin opettajien kanssa palkkakompensaatiota vuosien varrella liian vähän maksetuista palkoista ja sain asiasta työsähköpostia syyskuussa.  Asia oli käsittelyn alla ja se luvattiin hoitaa kuntoon lokakuun loppuun mennessä. Niin sitten kävikin. Korvauksia maksettiin minulle ja monille muille opettajille  30.10.2018. Kunnalle se lienee ollut melko suuri menoerä, mutta toisaalta olisi ollut huomattavasti edullisempaa maksaa palkat ajallaan.

 

Minulla on ollut melko paljon haasteita elämässä. Työsuhteeni katkaistiin kesän ajaksi niin kuin on tehty jo monet vuodet. Läheiseni on vakavasti sairas. Taloudelliset vaikeudet ovat läsnä joka ikinen päivä. Olen ollut vaikeuksissa jaksamiseni kanssa jo jonkin aikaa ja kesällä kivi putosi pohjaan.

Minulla diagnosoitiin masennus, johon sain sekä lääkehoitoa että terapiakäyntejä.  Keskustelin asiasta avoimesti esimieheni kanssa. Hän suhtautui asiaan ymmärtäväisesti. Esimiehenä hän on se henkilö, joka asemansa perusteella seuraa kaikkien työntekijöiden poissaoloja. Jos poissaoloja alkaa olla paljon, asia otetaan tarkemmin keskusteluun ja käsiteltäväksi.

Oli hienoa, että esimieheni tuki ja neuvoi minua ensin alkuun myös sairausajan palkan määräytymisessä.  Hän halusi olla yhteydessä minuun sairauslomani aikana. Samalla hän sai ajantasaista tietoa toipumisestani. Yritin vain saada itseni kuntoon, mutta se vaati aikaa ja lepoa.

Kukaan ei missään yhteydessä huomannut muistuttaa siitä realiteetista, että on olemassa tietty aikaraja, joka KVTES:sin mukaan on 60 päivää sairauslomien välillä. Se tarkoittaa, ettei työnantajalla ole palkanmaksuvelvoitetta, mikäli sairauslomien välillä on vähemmän kuin 60 päivää. Minulta jäi palkkatoimiston virkailijan mukaan neljä päivää puuttumaan tästä aikarajasta. Käytännössä se tarkoitti, että menetin koko lokakuun palkan eli reilut 500 euroa kultakin neljältä päivältä.  Jouduin jäämään sairauslomalle 25. syyskuuta ja kun palasin takaisin töihin 23. lokakuuta, niin en ollut oikeutettu saamaan palkkaa lokakuulta, vaan se pidätettiin kokonaisuudessaan samalla kun nämä ns. palkkakompensaatiot tulivat maksuun.

Minun olisi pitänyt sinnitellä syyskuun loppuun asti työssä. Bruttopalkaksi oli lokakuussa kirjattu hulppeat  4 725,21 euroa, mutta käteeni sain nettona ainoastaan 1 726, 09 euroa.

 

Olen pitkään elänyt arkea yhdessä alaikäisten lasteni kanssa heidän yksinhuoltajanaan. Olen sinnitellyt toimeentulon rajamailla, sillä nurin menneen yritystoiminnan takia olen ollut perintätoimistojen puristuksessa ja ulosottokierteessä reilut pari vuosikymmentä.  Vasta viime keväänä sain asiat haltuuni ja kaikki erät maksetuiksi ja siksi olin kovin iloinen, kun näitä korvauksia alettiin kuitenkin maksaa takautuvasti.

Kävin palkkatoimistossa kyselemässä asiaa. Siellä palkkalaskelma kopioitiin minulle ja rivi riviltä minulle osoitettiin ja todisteltiin, että näin tämä nyt menee. Käytännössä mitään kompensaatiota en siis koskaan saanut. Sain vaan pelkän normipalkan. Sillä pysyimme juuri ja juuri pinnalla.

Ehdin jo ajatella, että korvaavista palkoista saisin laitettua lapsilleni joulun ja ehkä jotain ekstraa, mutta ei siitä sitten mitään tullut. Miksi tämä meni tällä tavoin? Jos tällaisia ratkaisuja neuvotellaan, olisi hyvä myös miettiä, miten ne korvaukset käytännössä kohdentuvat, ajoittuvat ja toteutuvat.

 

Verotus uudistuu vuonna 2019, jolloin myös verotettavan tulon ylärajat muuttuvat joustavimmiksi. Tämän vuoden puolella aika monelle palkkakorvauksen saaneelle käy niin, että veroprosentti on vaarassa nousta kohtuuttomaksi juuri tämän ennakoimattoman tuloerän takia, ja kuinka ollakaan, juuri näin joulun kynnyksellä. Tämä tuntuu erittäin epäoikeudenmukaiselta.

Tiedän, että minun itseni olisi pitänyt selvitellä asiaa, mutta en vain jaksanut. Ei ollut yhtään voimia.  Palatessani töihin sain vielä yhden ”joululahjan”. Sain kuulla esimieheltäni, että sijaisuuteni päättyy 31.12. eli jään pois kesken toimintakauden tutusta työyhteisöstä, tutusta tiimistä, tuttujen lasten ja perheiden keskeltä. Työstä, jota arvostan ja josta pidän, koska lasten kanssa työskentely on antanut minulle paljon ja pidän lapsista todella paljon. Tällä tietoa putoan kokonaan tyhjän päälle eli jään työttömäksi heti tammikuun alusta alkaen. Tämä tieto on satuttanut tosi paljon ja ensin alkuun se lamautti kokonaan. Keräsin palasia ja yritän pitää itseni koossa.

Ymmärrän sen, että henkilö jolla on vakanssi ja jonka sijaisuutta hoidan, on oikeutettu tulemaan takaisin paikalleen. Toisaalta voi miettiä sitä, missä määrin henkilöstön vaihtuminen kesken kauden vastaa varhaiskasvatuksen jatkuvuuden ja pysyvyyden tavoitteisiin. Kunnan johtoryhmälle voisin lähettää sellaiset terveiset, että nämä henkilöstön vaihtoviikot voisi jo vähitellen lopettaa. Niin, ja olisi kiva teitäkin nähdä jalkautuneena päiväkodeissa. Se olisi sitä osallisuutta.

Olen ollut eräänlaisena vakituisena sijaisena monessa päiväkodissa ja työskennellyt aina kokonaisen toimintakauden ajan. Olen surullinen väsynyt ja pettynyt tähän tilanteeseen. Koen itseni pelkäksi pelinappulaksi kentällä, jossa ainoa määrittävä tekijä on raha. Joulukalenteriluukkujen avaaminen ei tunnu kovin hauskalta, kun viimeisen luukun jälkeen ei enää ole töitä.

 

T. H.

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>