Aleksanteri Eskola piti 60 vuotta kauppaa Kuokkalankosken rannalla Hiidentien kupeessa

Oman aikansa ideaparkki

Kauppias tiskinsä takana – yllään valkoinen työtakkinsa. (Kuva teoksesta)

Lempääläläisen kirjailija Ritva Mäkelän kirjoittaman ja Lempäälä-Seuran julkaiseman uutuuskirjan Voi yhren kerran – kauppias Aleksanteri Eskolan elämä Kuhmalahdelta Kuokkalaan nimi on pitkä, mutta kirjan kohde, kauppias Aleksanteri Eskola (1883–1978) tulee käsitellyksi 112-sivuisessa teoksessa kompaktisti.

Kauppaa Kuokkalankosken rannalla yli 60 vuotta pitäneen ja parhaimpina miehuusvuosinaan, jo 39-vuotiaana, leskeksi jääneen, kahden lapsen yksinhuoltajaisän ihon alle ei sukelleta. Lähimmäksi henkilö-Eskolaa päästään 1950–60-lukulaisten lasten muisteluksissa. Niissä kauppias Eskola on kiva pappa, jolla oli aina tarjota pienokaisille karamellia tai joka kalasteli tokeelta tuorekalaa myytäväksi puodissaan.

Aina kaupassa ollessaan valkoisen takkiin pukeutunut Eskola nähtiin alati työnteossa. Kaupassaan hän myi itse palvaamaansa sianlihaa ja tuoreita kanamunia pihapiirin kanalasta. Myytävät leivätkin leivottiin ikoinaan omassa pakarissa. Uuden navettarakennuksen tiilet poltettiin itse. Peltotöitä piisasi omalla maatilalla.

Sukulaisten muistikuvissa hän on suurikokoinen voimamies. Ikänsä savuttomana ja raittiina ollut Eskola piti kuntoaan yllä uimalla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Rengit ihmettelivät vielä 80-vuotiaanakin teräskuntoisen kauppiaan työntekoa.

 

Aleksanteri Eskolan polkupyörä on vaihtunut mopediin. Juha Eskola antaa ajo-opetusta isoisälleen. (Kuva teoksesta)

Toimeliaan elämänsä aikana vahvasti valkoinen suojeluskuntalainen Aleksanteri Eskola auttoi usein vähävaraisia, antoi velkoja anteeksi ja yösijan kulkijalle yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.

Lempäälään perustettiin 1916 ruokapulan vuoksi elintarvikekomitea, jonka jäsenenä Aleksanteri Eskola toimi. Hänet nimitettiin uuden virallisen elintarvikkeiden jakoa käsittelevän elintarvikelautakunnan jäseneksi. Sen jäseninä oli myös järjestäytyneen työväen edustajia, muun muassa seppä Berndt Puro.

Sisällissodassa valkoisten esikunnassa Lempäälässä työskennellyt Aleksanteri Eskola seurasi Lempäälän  valtauspäivän tapahtumia Kuokkalan raitilla sillä seurauksella, että sai  kiväärin kuulasta reiän lakkinsa lieriin. Sodan jälkeen Eskola auttoi muutamia punakaartilaisia, jotka pyysivät häntä todistamaan puolestaan, muun muassa Bengt Puroa, joka oli viety vankileirille Lappeenrantaan.

 

Elämäkerta kertoo Aleksanteri Eskolan ja hänen sukunsa tarinaa. Mäkelä ansioituu historioitsijana sijoittaen kauppaa Kuokkalassa vuosina 1913–74 pitäneen Aleksanteri Eskolan kontekstiin, joka avaa osin unhoon painunutta Kuokkalan menneisyyttä nykyihmiselle. Kirjan kuvitus on runsasta ja laadukasta. Yksityiskohtainen kartta- tai ilmakuva nykyisestä Museoraitista sekä kauppias Eskolan maatilasta Tuulialassa olisivat tuoneet lukukokemukseen lisää havainnollisuutta.

Ritva Mäkelä kertoo tavanneensa Aleksanteri Eskolan henkilökohtaisesti Lempäälän-Vesilahden Sanomien nuorena toimittajana. Kun 90-vuotishaastateltava huomasi toimittajan paikkakunnan tietämyksen vähäiseksi, hän antoi tälle kolme tuntia kestäneen tietopaketin Lempäälän historiasta. Hyvin meni oppi perille.

Kuokkala on vanha kylä, jonka halki kulkevassa Kuokkalankoskessa virtasi aikoinaan enemmän vettä kuin Tammerkoskessa. Kylää halkoo myös ikivanha Hiidentie. Tärkeän  vesireitin, Kuokkalankosken yli arvellaan kulkeneen sillan jo keskiajalla Davidin kapinan aikoihin. Kuokkala oli siten hyvien kulkuyhteyksien varrella luonteva paikka kaupalle ja kestikievarille matkalaisia palvelemaan – oman aikansa ideaparkki. Kauppatoiminta alkoi siellä vuonna 1872, hieman sen jälkeen, kuin maakauppoja ylipäätään sai maaseudulle perustaa.

 

Aleksanteri Eskola syntyi Kuhmalahdella vuonna 1883 ja hän kuoli pitkän työuran tehneenä Lempäälän kunnalliskodissa 94-vuotiaana vuonna 1978.

Käytyään ensin kiertokoulua ja neljä vuotta kansakoulua hän haki ja pääsi vuonna 1908 Tampereen Kirjanpito-Opiston kirjanpitokurssille. Se avasi Eskolalle tien kauppiasuralle, vaikka hänen vanhempansa olivatkin toivoneet ainoan poikansa jatkavan tilanpitoa. Mieli paloi liikealalle, ja ura urkeni alkuunsa osuuskaupan hoitajana.

Lempäälään Aleksanteri Eskola päättyi vuonna 1913, jolloin hän osti Kuokkalasta liikerakennuksen. Sen oli 10 vuotta aikaisemmin rakentanut vienankarjalainen Kuisma Kuismin.

Kaupan toiminta oli jo 1920-luvulla vilkasta: ”Kauppa-apulaisia oli kaksi sekä lisäksi mies ja hevonen yhtä mittaa ajamassa tavaraa asemalta. Monta kertaa kauppaan tuli kokonaisia vaunulasteja, muun muassa karjanrehuja ja apulantaa. Aleksanteri ihmetteli myöhemmin, kuinka paljon suolaa siihen aikaan meni kaupaksi. Sitä tuli kerralla 10 000 kiloa irtovaunussa, josta se säkitettiin ja ajettiin Kuokkalaan sekä myytiin melkein saman tien. 1960-luvulla suolaa tuli enää 100–200 kiloa kerralla, ja sen myyminen kesti pitempään.”

 

Aleksanteri Eskola koiransa kanssa kaupan rappusilla. (Kuva teoksesta)

Tuore kauppias löysi vaimon vuonna 1914 aivan naapurista, Ollilan talosta. Aleksanteri Eskolan kymmenen vuotta nuorempi vaimo Anna Eskola os. Ollila menehtyi jo kahdeksan avioliittovuoden jälkeen 29-vuotiaana vuonna 1922, jolloin isä jäi kahden lapsensa, Martin ja Ainon,  yksinhuoltajaksi. Ahkera ja työteliäs kauppias hoiti kaupan lisäksi pyörä-mopomatkan päässä olevaa maatilaa Tuulialassa sekä lukuisia luottamustoimia Lempäälässä. Eskola ei mennyt koskaan uudestaan naimisiin. Lastenhoitoapua hän sai omalta naimattomaksi jääneeltä Hanna-siskoltaan.

Aleksanteri Eskolan ensimmäinen kunnallinen luottamustehtävä oli I maailmansodan aikaan Ohrenburgin kasakkarykmentin muonittaminen. Samoihin aikoihin hänet valittiin elintarvikelautakuntaan. Talvisodan syttyessä hänet määrättiin hankintapäälliköksi, jona hän jatkoi yli jatkosodan vuoteen 1948.

Vuosien mittaan luottamustoimia kertyi viljalti. Kunnanvaltuustossa hän oli 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla, kerran puheenjohtajanakin. Kuokkalan koulun johtokunnassa hän oli neljännesvuosisadan, josta 20 vuotta puheenjohtajana.

Kauppias Eskola otti vastaperustetun mutta jo heti tuoreeltaan vaikeuksiin painuneen  Lempäälän sähkö Oy:n raha-asiat hoitaakseen peräti 30 vuoden ajaksi. Lempäälän  Säästöpankin isännistöön hän kuului yhtä pitkän ajan. Hän oli vuonna 1916 perustetun Suomen  vähittäiskauppiasliiton perustajajäsen.

1960-luvulla kaupanteko Kuokkalassa alkoi olla kannattamatonta, koska päätien varressa oli jo monia muitakin kauppoja ja muutto maalta kaupunkiin kiivaimmillaan.

Tällä hetkellä Aleksanteri Eskolan kauppa on osa vuonna 1981 avattua Kuokkalan museoraittia, joka on yksi Lempäälän merkittävimmistä matkailunähtävyyksistä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
LVS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.