Lintulaudan vieraat – aloitettua lintujen talviruokintaa tärkeää jatkaa

Talitiaisilla on karkelot käynnissä. Kuva: Sauli Sarkanen

Talven pakkaskaudet voivat olla pihapiirin lajeille kohtalokkaita, jos ravinnonsaanti keskeytyy. Kovilla pakkasilla ja lyhyen päivän aikana lintujen on käytettävä ravinnonhakuun koko valoisa aika.

Tärkeimpiä perusohjeita talviruokinnassa on, että tarjoilee linnuille puhdasta ravintoa ja jatkaa ruokintaa kevääseen asti. Kaupunkiseudulla ja taajamissa ruokintapaikkoja on tiuhassa, mutta maaseudulla ruokintapaikkojen välimatka voi olla selvästi pidempi. Eli jos naapuri taajamissa unohtaa ruokinnan, linnut voivat siirtyä toisen naapurin apajille, mutta jos maaseudulla matkaa uudelle

Viherpeipon kanta on vähissä. Koiras rengastettuna. Kuva: Sauli Sarkanen

lintulaudalle kertyy kilometrin tai enemmän, linnut eivät heti löydä uutta ruokintapaikkaa.

Lintujen talviruokinta on hyvä aloittaa jo silloin, kun ensimmäiset pakkaset tulevat tai lumi sataa maahan. Keskimäärin Etelä-Suomen olosuhteissa marraskuun alku on parasta aikaa talviruokinnan aloittamiseen.

Linnut oppivat hetkessä ravinnon tarjontaan ja hyödyntävät ahnaasti siemenet ja rasvat. Muutamien lajien runsastumisen voidaan osittain laskea yleistyneen ruokinnan ansioksi. Tällaisia ovat muun muassa sinitiainen, pikkuvarpunen ja viherpeippo.

 

Ruokintapaikkojen siisteydestä on myös pidettävä huolta. Hyvä esimerkki saatiin muutama vuosi sitten. Vielä kymmenen vuotta sitten viherpeippo oli yksi kevään yleisimmistä laulajista. Tuntui siltä, että viherpeippoja oli joka paikassa, kylissä ja metsissä. Sitten tapahtui romahdus, eikä kanta ole vieläkään siitä runsastunut.

Viherpeipon romahdukseen oli syynä trikomonoosi, joka on loisen aiheuttama suun ja ruokatorven tulehdus. Tauti vaikeuttaa nielemistä ja syömistä. Viherpeipon lisäksi tauti tarttuu muun muassa muihin peippolintuihin, vihervarpusiin ja kyyhkysiin.

Trikomonoosi leviää helposti ruokintapaikoilla, ja lintulautojen puhtaudesta tulisikin huolehtia.

Jätteet voi välillä siivota pois ja levittää paikalle sorakerros. Ennen ruokinnan aloittamista lintulaudat voi myös pestä. Linnuilla on monia muitakin tauteja kuten salmonellaa, joka myös leviää vaikka ulosteiden välityksellä.

 

Ruuan ohella linnut tarvitsevat suojaa. Siihen riittää lintulaudan läheisyyteen muutama tiheä kuusi tai pensasaita. Avoimella paikalla linnut eivät ehdi saalistajia pakoon. Varpushaukka yllättää helposti ruokailuun keskittyneen linnun. Vaikka tarvitseehan se haukkakin ravintoa.

Rakennusten välittömässä tuntumassa olevat ruokailupaikat peilailevat ikkunoista, ja turhan moni lintu taittaa niskansa ikkunaan lennettyään. Ikkunoihin pitäisi olla etäisyyttä vähintään viisi metriä. Isot maisemaikkunat ovat kaikkein pahimpia.

 

Tavallisimmat ruokailijat lintulaudoilla ovat talitiainen ja sinitiainen. Varpunen on käynyt hyvin vähiin, mutta tilalle on tullut nopeasti levittäytynyt pikkuvarpunen. Viherpeipon kanta on romahtanut, mutta toivottavasti sekin vielä löytää ruokintapaikalle.

Tiaisista myös kuusitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen piristävät lintulaudan elämää. Mustarastas on nykyisin melko tavallinen talvivieras, ja leutojen talvien myötä yhä useampi rastas jää talvehtimaan.

Punatulkun kanta vaihtelee vuosittain, osa lähtee vaeltamaan ja voi siirtyä etelämmäksi. Tikoista lintulaudalla rasvaa käyvät nokkimassa etenkin käpytikka, mutta myös harmaapäätikka on tuttu ilmestys yhä useammalla laudalla.

Kaikkiaan meillä jää talvehtimaan useita kymmeniä lintulajeja, ja lintulauta tarjoaa aina uusia yllätyksiä. Sen seuraaminen on varsinaista ”tosi-TV:tä”, jossa riittää vauhtia ja ihmettelyä.

Lintujen ruokinnasta on tullut kaupoille hyvää bisnestä. Hyllyillä riittää erilaista tarjottavaa, erilaisia rasvapötköjä ja siemensekoituksia. Eikä lintulautaa enää tarvitse itse nikkaroida, kauppa tarjoaa siihenkin erilaisia virityksiä.

 

Mitä linnuille sitten tarjotaan? Varpunen, pikkuvarpunen ja keltasirkku kelpuuttavat edelleen kauranjyvät ravinnokseen. Niiden käyttö onkin jäänyt liian vähäiseksi.

Keltasirkku ei tule pihapiiriin ilman kauraa tai muita jyviä. Jos ei muuten saa sitä houkuteltua, voi laittaa roikkumaan muutaman kauralyhteen, ja keltasirkkuparvet ilmestyvät niitä tutkimaan.

Erilaiset rasvapötköt ovat tiaisten ja tikkojen suosiossa. Myös leivänmurut, pähkinät ja juustonpalat kelpaavat tiaisille.

Rastaat napostelevat nokkaansa halukkaasti omenoita, rusinoita ja marjoja. Talteen kerätyt pihlajanmarjat voi laittaa talvella lintujen nokittavaksi. Punatulkulle kelpaavat erilaiset siemenet, marjat, auringonkukka ja pähkinät.

Oikeastaan lintuja voi ruokkia monella tavalla, kunhan muistaa, että ravinto ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Kovilla pakkasilla linnut tarvitsevat ravinnosta paljon rasvaa, ja siksi esimerkiksi pähkinät ja auringonkukansiemenet ovat monen lajin suosiossa.

 

Sauli Sarkanen

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.