Hiihtohelmikuun hiihtoniilo: ”Hakkari on Pirkanmaan paras perhehiihtokeskus”

Kuljun kaasulinjalla oli Antero Korhosen ja muiden soma hiihdellä viime talvena vielä huhtikuussa.

Milloin sait ensimmäiset sukset ja millaiset ne olivat?

–  Koivuiset ja tervatut, siteenä hoppatossun tai saappaan yli menevä nahkaremmi eli mäystin. Paremmista en 1940-luvulla hiihtoa opetellessani tiennyt. Monoja, metallisiteitä ja keveämpiä suksia oli jo 1930-luvulla kilpaa ja enempi hiihtävillä. Itse sain sellaiset varusteet 1950-luvun alussa.

 

Kuinka paljon hiihdit lapsena ja nuorena? Missä hiihtelit?

– Koulumatkat, välituntiladulla, omiin hyppyrimäkiin, kauppa- ja pilkkireisuilla, muuten vaan. Ladut hiihdin useimmiten itse, koska muita tekijöitä ei virtolaisessa perämetsässä juuri ollut. Tampereelle oppikouluun muuton myötä kertamäärä väheni, mutta kai liikuntatuntien myötä mukaan tuli hieman kilpailua. Ehkä 15-vuotiaasta lähtien hiihtelin joskus hiki pipossa tavoitteena pärjätä seuran ja koulun kilpailuissa. Ylin tasoni oli puolustusvoimien mestaruushiihdot, sitten erimuotoisia puulaakihiihtoja. Lajini oli kuitenkin juoksu.

 

Missä vaiheessa innostuit toden teolla hiihtämisestä vai oliko se rakkautta ensi työnnöstä?

– Innostus taisi syttyä 16-vuotiaana, kun voitin koulun mestaruuden Kaupin kymmenen kilometrin ladulla.  Ei-urheilullinen naisopettaja kehui seuraavana päivänä tunnin aluksi: kaikenlaista sohloamista urheilun nimissä… mutta hiihtää kymppi on oikeata… Taisi innostaa.

 

Mikä hiihdossa viehättää?

– Kelin ja maiseman vaihtelevuus ja siihen liittyen lajin vaativuus. Pitää vaihdella alati hiihtotyyliä, säätää vauhtia latuolojen mukaisesti. Entiajan mutkaisilla ja töyssyisillä laduilla piti osata ponnistaa juuri oikealta kohtaa, lukea latua.  Selväpiirteisillä ja kovapohjaisilla nykyladuilla ei tarvita yhtä tarkkaa lukutaitoa.

 

Tiedätkö, kuinka monet suksiparit ovat omistanut? Monetko sukset sinulla on nyt?

– Ehkä kolmekymmentä paria. Nyt perinteisen ja vapaan kapuloita yhteensä kymmenisen paria.

 

Olet intohimoinen hiihdon puolesta puhuja. Miksi nimenomaan hiihto on sinulle tärkeä laji?

En koe itseäni intohimoiseksi hiihdon puolesta puhujaksi, mutta kannatan hiihtoa ja toivon muidenkin kannattavan. Hiihto ulkolajina on erinomaista elinkaariurheilua ja kuntoilua vauvasta vaariin.  Monet urheilu- ja liiikuntalajit sopivat huonosti tai eivät lainkaan lapsosille tai ikääntyneille. Hiihto kehittää ja ylläpitää tasapainoa, voimaa ja kestävyyttä eli hapen virtausta. Se käy pohjatreeniksi moneen lajiin. Esimerkiksi pikajuoksijoita, painijoita, heittäjiä ja kiekkojunnuja on nähty suksilla.

 

Hakkari-Kulju väliä pystyi edellistalvena hiihtelemään vielä huhtikuussa, muiden muassa myös Antero Korhonen

Millä mallilla lempääläinen kilpahiihto on nyt?

– Junioreissa on 16-vuotiaisiin asti hyvin kilpailukykyistä joukkoa. Nuorissa ja aikuisissa on juuri nyt hieman vaisumpaa kuin pari talvea sitten. Syitä on monia. Yksi, joskaan ei ratkaiseva syy on, että maailmanluokan hiihtäjä ja kisalainen Aino-Kaisa Saarinen jätti kilpaladut nuoremmille. Hiihto ei ole massojen kilpalaji, joten muutamankin hyvän hiihtäjän muutot paikkakunnalta tai seurasta toiseen näkyvät tasoaaltoiluna. Menestyksenä ja toimintana mitaten Lempäälän hiihtoveturi LeKi on yhä maan valioseuroja.

 

Millaiset olosuhteet Lempäälässä on hiihdon harrastamiseen?

– Ihan hyvät. Kunnan latuja on kymmeniä kilometrejä: Innilän majalta Lastusiin, golf-kentällä,  Mattilassa, Sääksjärvellä ja välillä Sääksjärvi-Rantalan sauna, ”köyhän miehen Lappi” eli kumpuileva kaasulinjan reitti Kuljusta Pirkkalaan kuten myös Hakkarin liikuntakeskukseen.

On myös muutamia yksityisten moottorikelkalla tekemiä kuntolatuja.

Hakkari on Pirkanmaan paras perhehiihtokeskus, koska siellä on valittavana useita helppoja tai vaikeampia laturinkejä. Alkutalven tykkilumilatu mukaan lukien ladut ovat saaneet vieraspaikkakuntalaistenkin kiitosta. Hakkarin urheilukentän remonttisulku aiheutti hiihdolle ongelmia. Urheilukadun portti on ollut pääväylä Hakkarin laduille, kentällä on järjestetty kilpailuja ja muuta hiihtotoimintaa, siellä on sosiaalitilat sekä keittiö.  Niiltä osin hiihto on joutunut niin sanotusti säätämään.

 

Mikä on paras paikka, missä itse olet hiihtänyt?

– Mahdoton sanoa.

 

Nyt jos joku miettii uuden liikuntaharrastuksen aloittamista, niin kerro, miksi hänen kannattaisi valita nimenomaan hiihto?

– Monipuolista, riittävän raskasta tai sopivan kevyttä liikuntaa ulkona ja ilman sitoutumista tiettyihin paikkoihin tai aikoihin.

 

Hiihto vaatii välineitä ja voiteluita, jotka maksavat. Miten se asia hoituu?

– Kilpahiihtäjä tarvitsee paljon suksia ja muuta varustetta ja ne maksavat. Mutta niin maksaa moni muukin liikunta tai harrastus. Kuntohiihtäjä pärjää yksilläkin suksilla, kunhan pitää niistä huolta eli ei likaa eikä naarmuta pohjia ja osaa voitelun perusteet.

– Pitopurkit ja liisterit kuntoilija voi korvata  pitopohjasuksin. Jos haluaa harrastaa luisteluhiihtoa eli vapaata, niin siihen pitää olla toisenlaiset sukset, monot ja sauvat ja pohjiin vain luistovoidetta. Perinteiseen hiihtoon asiallisen välinepaketin ja voitelun perusvälineistön saa viidelläsadalla eurolla. Ahkerakin pärjää niillä monta talvea. Käytetyistä suksista saa hiomalla uuden veroiset. Hankkii sitten uudet tai käytetyt, kannattaa kysellä neuvoja.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.