Hakkarin kartanon tasokkaasta toiminnasta on pidettävä kiinni

Mirja Miettinen pyysi joulukuun 12. päivänä tässä lehdessä kunnan johtohenkilöiltä selvityksen esittämiinsä Ravintola Villa Hakkarin muutoksia koskeviin asiallisiin kysymyksiin. On tosi noloa, että vastausta ei vielä tähän päivään mennessä ole tullut. Vastaaminen olisi osoittanut suoraselkäisyyttä ao. päätöksen takana olevilta henkilöiltä.

Onko muutosvauhti niin kova, että vastaamiseen ei ole löytynyt mahdollisuutta vai onko epäselvää, kuka kantaa vastuun päätöksestä? Onko Kahvila Siirin suosio liikaa niin, että jo kahden vuoden näytön jälkeen pitää kiiruhtaa painamaan jarruja myös sillä rintamalla?

Kysymykset leijuvat yhä ilmassa.

 

Älkää ihmeessä ajako näitä tasokkaita, kunnan imagoa kohottavia helmiä ulos kunnasta. Eikö mitenkään löydy saumaa ja tunnusteluhalukkuutta, miten näiden kahden yrittäjän taidot ja kokemus voitaisiin nivoa yhteen kehittämään Hakkarin kartanosta pikku sivurakennuksineen entistä vetovoimaisempi yksikkö? Siiri Kuusirannassa saisi kukoistaa edelleen.

Parilla erikoistumisidealla varmasti löytyisi kiinnostavaa, vetovoimaista toimintaa. Esimerkkiheittona ”Pennin Puustipirtti” tai ”Pennin Puustikahvila” ja ”Rastaan Raclettekammari” voisivat yhdessä nivoa ideoitaan. Ruoan, juoman ja muiden herkkujen ohessa voisi tarjota myös henkistä herkkua vaihdellen mm. kuvataiteen, kahvikonserttien tai vaikkapa kirjakahvilan muodossa. Pizzapirskeitä, blinilaulajaisia tai mitä vain voisi olla tilaisuuden tullen. À la carte- ja keitto- ja salaattilounas voisivat kulkea rinnalla – ideoita näiltä konkareilta kyllä löytyisi.

Tuskin on huono asia se, että ravintolatoiminnan ohella harjoitetaan myös catering-toimintaa, järjestetään kursseja, ja ulkopaikkakuntalaiset hakeutuvat mielellään sinne herkuttelemaan. Ihmeekseni nämä asiat ovat kritisoijien suussa taipuneet Villa Hakkarille miinukseksi.

 

Luulisi kuntaa kiinnostavan myös vuokratulot, joita yrittäjät maksavat säännöllisesti, ”kaljakuppilan” ja eri harrastajapiirien toiminnan tukemisen sijaan. Näille on varmasti tilaa muuallakin kuin kunnan arvokkaimman miljöön suojissa. Hakkarin kartanon puitteet suorastaan janoavat arvoistaan, kunnan ulkoista kuvaakin kohottavaa toimintaa.

Toivottavasti Lempäälä ei kehittele itsestään tasokkaiden palveluiden arvoa vähättelevän toimijan kuvaa, mitä osoittaa asenne: ”ei sijaa musiikin esittämiselle, ei tasokasta ravintolatoimintaa, kahvilahelmen arvon unohtamista”. Kunnan edustajillahan on halutessaan mahdollisuus valita paras mahdollinen idea, on se sitten tarjouskilpailuun sisältyvä tai muulla tavoin esille tullut, jos vain tahtoa ja neuvotteluhalukkuutta mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseen riittää.

Suosittelen harkitsemaan asiaa kahdesti ennen kuin tehdään pitkälle ulottuvia, puoliharkittuja, hätäisiä päätöksiä.

Olen todella huolissani ja nolona torstaina Suomen parhaiksi ravintolayrittäjiksi valittujen Rastaiden epäasiallisesta kohtelusta.

Esitän mitä lämpimimmät onnitteluni Katja ja Arto Rastaalle tämän arvostetun ”PRO gaala Yrittäjä-sarjan voittaja” -tittelin saavuttamisesta.

 

Heli Väissi

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.