Pikkulapsen paikka?

Olimme ystävättäreni kanssa odottaneet kovasti sunnuntaina 3. helmikuuta ollutta, Lempäälän seurakunnan järjestämää I’ll be Bach -konserttia Lempäälän kirkossa, olihan luvassa jännittävä uusi kokemus, elokuvamusiikkia ja klassikkosävelmiä uruilla soitettuna.

Aloitimme odotetun illan kahvittelemalla ihanassa tunnelmallisessa Kahvila Siirissä, kaikessa rauhassa. Kirkkoon menimme innokkaina hyvissä ajoin, jo klo 17.30, puoli tuntia ennen konsertin alkua, varmistaaksemme hyvät istumapaikat.

Juuri ennen konsertin alkua heti taaksemme tuli istumaan nuori perhe. Isä, äiti ja arviolta n. 1,5-vuotias pikkulapsi. Lapsi ei malttanut istua rauhallisena lainkaan, joten vanhemmat alkoivat heti viihdyttämään häntä. Puhetta ääntä madaltamatta, naurua, touhuamista. Meidät valtasi epätodellinen tunne – tätäkö olimme odottaneet?! Tunnin kestäneen konsertin aikana vanhemmat kävivät myös vuorotellen lapsen kanssa suoraan yläpuolellamme olevalla parvella juoksemassa. Lienee kertomattakin selvää, että me parven alla istuneet kuulimme urkumusiikin ohella tuolloinkin todella häiritsevää töminää.

Emme suinkaan ole lapsivastaisia ihmisiä, jo aikuisiksi ehtineiden lasten äitejä olemme molemmat, mutta vastustamme ajattelematonta vanhemmuutta. Mikä saa nuoren pariskunnan lähtemään kirkon urkukonserttiin lapsen kanssa, jolta ei ikänsä puolesta voi vielä odottaakaan tilannetajua eikä ymmärrystä? Lapsi on siis tietenkin totaalisen syytön tässä tilanteessa. Miksi tällaiset vanhemmat katsovat oikeudekseen pilata muiden läsnäolijoiden konserttielämyksen? Vai eivätkö he ymmärrä, osaa asettua meidän asemaamme, jotka olemme menneet paikalle kuuntelemaan upeaa urkumusiikkia, keskittymään jokaiseen sointiin, kuulostelemaan improvisoitujen sikermien taidokasta yhdistelyä samalla kaunista kirkkoa ihaillen? Puuhapuistoja ja pallomeriä on nykyisin joka lähtöön, onko kirkkoonkin tultava juoksemaan ja leikkimään, muiden läsnäolijoiden musiikkielämyksen kustannuksella? O tempora, o mores, voi aikoja, voi tapoja!

Nykyisin on monilla hääpareilla tapana mainita hääkutsussaan, että vieraiden on hyvä jättää mahdolliset pikkulapsensa kotiin, ainakin itse vihkitilaisuudesta. Tämänpäiväistä kokemusta peilaten ymmärrän tällaisia kutsuja erittäin hyvin.

Toivon pikkulasten vanhemmilta harkintaa, hienotunteisuutta ja muiden ihmisten huomiointia.

Susanna Hyväri

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.